-
9.4.2012 0:29
"Ei nuoremmat jaksa palvella vanhoja ihmisiä"
Lue lisää » -
26.3.2012 1:33
Yllätysten päivä
Lue lisää » -
16.3.2012 12:20
Ripaus politiikkaa - hyppysellinen keinoja vaikuttaa
Lue lisää »
lilius.ulla@gmail.com
Käyntejä kotisivuilla:
30783 kpl
- A wonderful sunny Easter sunday. Coöd night but a sunny day.
A busy day at Kafé Kartano. Interesting talks with people. Ein bisschen Übung in der deutscher Sprache, mit nette Damen aus Berlin und gestern drei Damen aus Deutscland. And some Englisg speaking guests from Russia. And a lovely lady from Ingermanland, 94 years of age, a smiling warm person sipping her coffee and tasting the cake.
- In a couple of weeks I´ll visit Berlin. Exciting! Never been there before!
- Come and visit our Historical Museum in Lahti, the Jugend Exhibition is an experience, so much beauty and so wonderful atmosphere!
Lahti - Virrat all day long- ajatuksia Suomesta maailmalla ja maailmasta Suomessa. Eli mikä on Helmien talo?Sunnuntai 15.1.2012 klo 22:12 Ajamme ystävieni kanssa tapaamaan Jaanaa, heidän tytärtään Virroille. Edellisenä päivänä on lunta satanut kunnolla, suojakeli on muuttunut muutaman asteen pakkaseksi. Matkamme kulkee Hämeenlinnan väylää ohi ideaparkin ja Tampereen kohti Orivettä ja edelleen Virtoja. Aurinko kultaa lumikuorman valkaisemat Valo ja varjot korostavat maiseman yksityiskohtia. Paikoitellen metsä on kuin suoraan Halosen maalauksista.Karsitut männynrungot oksatappeineen ovat hauskannäköisiä tikapuita lumikerroksen korostaessa oksantynkiä. Ystävättäreni kysyykin siinä vaiteliaina istuessamme kuin luonnollisena jatkeena ajatukislleni: Kuka suomalaisnen taidemaalari on mielestäsi paras? Siinä kertaamme taidemaalareita Edlfeltiä ja Gallen-Kallelaa myöten. Kumpikaa meistä ei osaa nimetä parasta maalaria. Mainitsen seinälläni riippuvan Eero Paakunaisen vesivärityön joka esittää talvista metäsistä maisemaa osin sulana virtaavan veden rannalla. Avarat maisemat lumisine peltoineen ja loivine mäkineen korostivat Suomen avaruutta. Niinpä keskustelumme siinä matkaa tehdessämme automaattisesti sivusi taas kerran kaltoin suhtautumista maahanmuuttajiin. Ystävieni yksi lapsenlapsista opiskelee Skotlannissa, minun pojanpoikani käy lukiota Espanjassa, Jaana jonka luokse olemme menossa oli naimisissa uusseelantilaisen miehen kanssa mutta asuu nyt yksin isoa entistä koulua Virroilla syrjässä kuntakeskuksesta. Totesimme että maailmanmeno on muuttunut. Ihmiset tulevat ja menevät ja muuttavat ja palaavat takaisin. Mutta Suomi on kuin liian iso puku, takki tai paita. Meitä asustaa täällä 5 miljoonaa, kun vastaavasti samankokoisissa ja pienemmisssä maissa asuu moninkertaisesti meidän väkilukumme. Lähestymme määränpäätämme, vielä pari kilometriä, ensin metsää sitten siltapenger kahden lumisen järven välissä, sitten taas metsää jonka takaa aukeaa kumpuileva luminen peltomaisema. Käännymme oikealle, ajamme loivaa mäkeä yläs. Mäen laella parin kuusen vartioidessa on kaunis keltai´nen talo, entinen kansakoulu. Siellä on Jaanan yritys ja asuminen ja sielltä Jaana jo tuleekin kissa kainalossaan ja toivottaa tervetulleeksi. Olemme keskellä ei mitään. Sisällä on tilaa ja siellä alkaa seikkailu. Jännittävä oma maailma täynnä korumateriaaleja, kiviä, ketjuja, lasitöitä, valmiita koruja, koruaihioita. Helmien talo, todellinen aarreaitta aivan uskomattomassa ympäristössä. Ihmiset haluavat tehdä käsin, luoda ja ideoida omia juttujaan. Helmien talossa järjestetään lyhytkursseja korunteossa. Pihdit käteen ja pujottelemaan helmiä ja liittämään lukkoja, taivuttelemaan sommitelmiin renkaita ja välikappaleita. Jaanan idea on alkanut elää. Hän on työllistänyt yhden paikkakuntalaisen . Postimyynti lisääntyy kaiken aikaa. Jaanan reitti Virroille on kulkenut Hlesingistä, Hikiälle ja sieltä Uuteen-Seelantiin turkkuriksi ja sitten Riihimäelle, Lahteen ja Rauman lähistölle, jossa hän jäi leskeksi. iRohkea veto. Virroilla oli koulu myytävänä, lainaa ja sinne. Virrat ei sijaitse ruuhka-Suomessa, ei eded kehä-III:n lähellä. Mekin Jaanan vanhempien kanssa teimme matkaa 250 kilometria päästäksemme tänne. Sama matka, jonka Jaana tekee usein messuille tai Helsinkiin lentokentälle lähtiessään hankkimaan korumateriaaleja milloin Aasiasta milloin Euroopasta. Ei vain materiaaleja vaan myös ideoita. Helmien talon idean Jaanalle heitti australialainen vastaavalla konseptilla toimiva korumateriaaleja myyvä vanhempi yrittäjä jonka avulla Jaana pääsi perehtymään asiaan. Nyt hän toteaakin korukivien, lukkojen ja pihtien välillä olevan liikaa. Sen ymmärtää koska hänen maailmansa siellä in the middle of nowhere on paitsi suomalaisen peltomaiseman avaruutta se on joka puolella täynnä olevia telineitä korukivineen, nipseineen, välirenkainenn, metallipalloineen. Telineiden päällä olevilla hyllyillä on korualustoilla Jaanan taiteilemia yksilöllisiä koruja, joita hän aiemmin teki paljon itse. Nyt ei enää kaikkea jaksa. Helmien talo ja Jaana siellä peltojen keskellä on esimerkki siitä miten maailma on koko ajan läsnä hänen elämässään, työssä ja muutenkin. Hänen lapsistaan vanhin on juuri lähdössä Sloveniaan töihin ja toiseksi vanhin poika puoliksi uusseelantilainen, maoriverta suonissa, on mukana auttamassa Jaanaa aina kun omalta työltää ennättää ja tytär kohta 18-vuotias on työharjoittelussa Uudessa-Seelannissa, koska hänen suonissaan virtaava isän puolen maorilaisveri vetää häntä sinne. On pakko ainakin tarkistaa kumpaan asettua isän vai äidin juurille.
|