Poliittisia ajatuksia

Lauantai 25.9.2010 klo 1:16 - UL

Eduskuntavaalit  tulossa ja tunnelma tiivistymässä. Sen huomaa joka päivä lehtiä lukiessaan ja televisiota katsoessaan. Nyt seurataan Perussuomalaisten kannatuslukuja milloin ylen gallupien, milloin jonkun päivälehden gallupin valossa.

Perussuomalaisten karismaattinen puheenjohtajan selkeä konstailematon viestintä tuottaa tulosta. Timo Soini on hyvin ilmeikäs ja usein  naulan kantaan suomalaisten tuntojas kuvaileva sanataituri. Totta toki on että hän usein nostaa esiin epäkohdan mutta ei esitä välttämättä keinoa ongelman ratkaisemiseksi. Myönnän kuitenkin että ihailen Timo Soinia. Vaikka puolue tunnetaan ulkomaalaisvastaisista kannanotoistaan, Soini itse ei ole alentunut alatyylisiin ilmauksiin puhuessaan suomalaisen yhteiskunnan rahallista tukea hyödyntävistä ulkomaalaisista. Perussuomalaisten eduskuntaryhmään kuuluu tällä hetkellä viisi kansanedustajaa. Ylen viimeisimmän gallupin mukaan lisää on tulossa jopa moninkertainen määrä. Seuraavalla eduskuntakaudella jopa 20 tai ylikin. Perussuomalaiset ovat saamassa ääniä kaikista valtapuolueista kokoomusta myöten.

Äänestäminen ei nykypäivän yhteiskunnassa ole enää kovin aatteellista puuhaa. Nuorempi polvi ei enää tiedä puolueiden syntyhistoriasta. Nuoremmat äänestäjät liikkuvat varsin sumeilematta äänestäessään laidasta laitaan. Varsinkin nyt kun Keskusta tarpoo suossa vaalirahasotkuineen, uusia kyseenalaisuuksia koskien poliitikkojen touhuja tulee koko ajan lisää, sosiaalidemokraatit etsivät  kadottamaansa suuntaa, vihreät ovat ydinvoimakonsensuksineen suossa, Kokoomus on ylivarovainen ettei tulsi heillekin luntatupaan. Äänestäjät saattavat tehdä varsin yllättäviä ratkaisuja.

Ruotsin Sverigedemokraterna ja sen saama suosio on pelottava ilmiö. Kansankoti kärvistelee vaalituloksensa kanssa ja laskevat ja laskevat ääniä uudelleen. Perussuomalaiset eivät olet linjauksiltaan onneksi kansallisuuskiihkoilijoita. Muistuu mieleeni elävästi taannoin näkemäni dokumentti kansallisosialismin lisääntyvästä jalansijasta Euroopassa. Tämä ranskalaisten dokumentti käsitteli äärinationalismia ja sen nousua eri maissa: Unkarissa, Italiassa, Ranskassa, Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Dokumentti todisti piilokameran avulla miten esim Italiassa on ison kaupungin pormestarina natsimielinen henkilö. Samoin Ruotsista otettiin esimerkkejä siitä miten natsimieliset ovat hyvin lähellä valtaapitäviä piirejä. Varoiteltiin siitä että ulospäin esiinnytään salonkikelpoiseen kaapuun pukeutuneena mutta omissa sessiossa olla hyvinkin natsimielisiä. Toivottavasti me Suomessa olemme valppaina näiden asioiden kanssa. Osaamme mekin olla syrjiviä. Ja kieltämättä pelottaa kuunnella uskonnon ja politiikan yhdentyessä julistavan hyvinkin julmia tuomioita ksikuíen ihmisten erilaisuutta. Raamatulla ei pitäisi lyödä päähän ketään maallisissa asioissa.

No, mikä minä olen näistä asioista motkottamaan. Minä joka olen itsekin kuntatasolla politiikkaan sotkeutunut. Ajamassa Senioripuolueessa ikääntyvien asioita, reilua, huomioivaa kohtelua hoitolaitoksissa, palveluiden saatavuutta senioreille, joilla totta totisesti ei ole varaa käyttää yksityislääkäreitä ja muita henkilökohtaisia palveluita. Minua väitetään usein idealistiksi ja se mielletään helposti huonon poliitikon ominaisuudeksi. Mutta eivätkö juuri poliitikot ole idealisteja halutessaan tehdä yhteiskunnasta oman aatteellisen suuntauksensa mukaisesti? 

Seuraan oman puolueeni rämpimistä median varjoisilla kujilla. Laimea on aktiivisuus kun tekijöitä etsitään vaikka kuinka oltaisiin asialle myönteisiä.. Rahalla saa ja hevosella pääsee, sanoo sananlaskukin. Politiikassa ei pääse esiin jos ei ole varaa mainostaa, kutsua torikahveille ja kiertää puhumassa siellä missä kohderyhmä on. Senioreille ei ole varaa vaalirahasotkuissa kahlaavien poliitikkojen tapaan tuhansien eurojen hintaisiin päivälehtien mainoksiin, ei omaan toimistoon. 

Niin, seniori ei ole sensaatio. Mutta vaikka en parlamenttiin pääsisikään voin kuitenkin toteuttaa omassa elämässäni ja kohtaamieni ihmisten kohdalla omaa yksinkertaistai teesiä, joka on ihmisenä ihmiselle oleminsta ja ihmisen hädän ja ilon tunnistamista. Mutta ei se ole budjettiriihikamaa. Ja näillä opeilla saa helposti höhlän leiman otsaansa. 

Nyt mennään vaaleihin "ulkomaalaiset pois maasta jos ei työ maita"- teemalla. Perussuomalaiset tuntuivat tällä sanomallaan saavan liikaa sympatioita kansan keskuudessa. Siispä kaikki puolueet säntäsivät heti perään toistelemaan samaa eri sanoin.Demarit totesivat että maassa maan tavalla muuten ulos tai jotain sen kaltaista. Menipä kokoomuskin samaan veneeseen. Ja kaksi uutta puoluetta kokee samaa apajaa.  Tämä on asia joka on trendi ja siitä puhutaan halki EU-maiden. On laadittu ja oikein allekirjoitettu sopimukset vapaasta liikkuvuudesta ja sitten huomataankin että "väärät" ihmiset lähtevät liikkeelle! Ei me niitä ja niitä haluta tänne!

Ei ulkomaalaisteema saa olla eduskuntaan pääsyn pääsylippu! Minusta meillä, tässä maailman parhaassa maassa on ihan suomalaisen yhteiskunnan omia ilman ulkomaalaisia syntyneitä epäkohtia korjattaviksi vaikka kuinka paljon. Olemme ihan itse mokanneet monessa asiassa. Ei meillä supisuomalaisilla kaikki ole reilassa. Mutta se että ajamme asioita suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseksi, sen turvallisuudeksi, ei anna oikeutta olla julma ja epäinhimillinen muualta tulleita kohtaan.Minusta taannoinen mummojupakka ei ollut kunniaksi meille suomalaisille.

Vain muutaman vuoden kuluttua me tarvitsemme kipeästi  muualta tulleita tekemään ne työt joihin meiltä ei löydy supisuomalaisia työntekijöitä.

Minun kaino toivomukseni on että kaikki ihmiset ja ikäpolvet saisivat hyvän elämän tässä maassa. Ikääntyneetkin!  Eläkeverotuksen epäoikeudenmukaisuus on luvattu korjata mutta eipäs korjattukaan ja lisäksi ovat kiinteistöverot, jätemaksut, sähkö ja vesi ja ruoka ym kaikki kallistuneet. Miten ikääntyvä pystyy siinä talossaan enää asumaan, kun eläke on huvennut olemattomiin?

Luulenpa että moni päättäjistä ei halua edes ajatella sitä miten n 500 euron toimeentulotuen varassa elävä tai n 700 euron eläkkeellä elävä kuukaudestaan selviää. Ei selviä. Loppukuun viimeinen viikko menee kaurapuuroa tai tuttavarpuvan tavoin perunaa ja voita syöden, kun rahat on loppu. Finí, kuten hienosti sanotaan.