Poliittisia ajatuksia

Lauantai 25.9.2010 klo 1:16 - UL

Eduskuntavaalit  tulossa ja tunnelma tiivistymässä. Sen huomaa joka päivä lehtiä lukiessaan ja televisiota katsoessaan. Nyt seurataan Perussuomalaisten kannatuslukuja milloin ylen gallupien, milloin jonkun päivälehden gallupin valossa.

Perussuomalaisten karismaattinen puheenjohtajan selkeä konstailematon viestintä tuottaa tulosta. Timo Soini on hyvin ilmeikäs ja usein  naulan kantaan suomalaisten tuntojas kuvaileva sanataituri. Totta toki on että hän usein nostaa esiin epäkohdan mutta ei esitä välttämättä keinoa ongelman ratkaisemiseksi. Myönnän kuitenkin että ihailen Timo Soinia. Vaikka puolue tunnetaan ulkomaalaisvastaisista kannanotoistaan, Soini itse ei ole alentunut alatyylisiin ilmauksiin puhuessaan suomalaisen yhteiskunnan rahallista tukea hyödyntävistä ulkomaalaisista. Perussuomalaisten eduskuntaryhmään kuuluu tällä hetkellä viisi kansanedustajaa. Ylen viimeisimmän gallupin mukaan lisää on tulossa jopa moninkertainen määrä. Seuraavalla eduskuntakaudella jopa 20 tai ylikin. Perussuomalaiset ovat saamassa ääniä kaikista valtapuolueista kokoomusta myöten.

Äänestäminen ei nykypäivän yhteiskunnassa ole enää kovin aatteellista puuhaa. Nuorempi polvi ei enää tiedä puolueiden syntyhistoriasta. Nuoremmat äänestäjät liikkuvat varsin sumeilematta äänestäessään laidasta laitaan. Varsinkin nyt kun Keskusta tarpoo suossa vaalirahasotkuineen, uusia kyseenalaisuuksia koskien poliitikkojen touhuja tulee koko ajan lisää, sosiaalidemokraatit etsivät  kadottamaansa suuntaa, vihreät ovat ydinvoimakonsensuksineen suossa, Kokoomus on ylivarovainen ettei tulsi heillekin luntatupaan. Äänestäjät saattavat tehdä varsin yllättäviä ratkaisuja.

Ruotsin Sverigedemokraterna ja sen saama suosio on pelottava ilmiö. Kansankoti kärvistelee vaalituloksensa kanssa ja laskevat ja laskevat ääniä uudelleen. Perussuomalaiset eivät olet linjauksiltaan onneksi kansallisuuskiihkoilijoita. Muistuu mieleeni elävästi taannoin näkemäni dokumentti kansallisosialismin lisääntyvästä jalansijasta Euroopassa. Tämä ranskalaisten dokumentti käsitteli äärinationalismia ja sen nousua eri maissa: Unkarissa, Italiassa, Ranskassa, Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Dokumentti todisti piilokameran avulla miten esim Italiassa on ison kaupungin pormestarina natsimielinen henkilö. Samoin Ruotsista otettiin esimerkkejä siitä miten natsimieliset ovat hyvin lähellä valtaapitäviä piirejä. Varoiteltiin siitä että ulospäin esiinnytään salonkikelpoiseen kaapuun pukeutuneena mutta omissa sessiossa olla hyvinkin natsimielisiä. Toivottavasti me Suomessa olemme valppaina näiden asioiden kanssa. Osaamme mekin olla syrjiviä. Ja kieltämättä pelottaa kuunnella uskonnon ja politiikan yhdentyessä julistavan hyvinkin julmia tuomioita ksikuíen ihmisten erilaisuutta. Raamatulla ei pitäisi lyödä päähän ketään maallisissa asioissa.

No, mikä minä olen näistä asioista motkottamaan. Minä joka olen itsekin kuntatasolla politiikkaan sotkeutunut. Ajamassa Senioripuolueessa ikääntyvien asioita, reilua, huomioivaa kohtelua hoitolaitoksissa, palveluiden saatavuutta senioreille, joilla totta totisesti ei ole varaa käyttää yksityislääkäreitä ja muita henkilökohtaisia palveluita. Minua väitetään usein idealistiksi ja se mielletään helposti huonon poliitikon ominaisuudeksi. Mutta eivätkö juuri poliitikot ole idealisteja halutessaan tehdä yhteiskunnasta oman aatteellisen suuntauksensa mukaisesti? 

Seuraan oman puolueeni rämpimistä median varjoisilla kujilla. Laimea on aktiivisuus kun tekijöitä etsitään vaikka kuinka oltaisiin asialle myönteisiä.. Rahalla saa ja hevosella pääsee, sanoo sananlaskukin. Politiikassa ei pääse esiin jos ei ole varaa mainostaa, kutsua torikahveille ja kiertää puhumassa siellä missä kohderyhmä on. Senioreille ei ole varaa vaalirahasotkuissa kahlaavien poliitikkojen tapaan tuhansien eurojen hintaisiin päivälehtien mainoksiin, ei omaan toimistoon. 

Niin, seniori ei ole sensaatio. Mutta vaikka en parlamenttiin pääsisikään voin kuitenkin toteuttaa omassa elämässäni ja kohtaamieni ihmisten kohdalla omaa yksinkertaistai teesiä, joka on ihmisenä ihmiselle oleminsta ja ihmisen hädän ja ilon tunnistamista. Mutta ei se ole budjettiriihikamaa. Ja näillä opeilla saa helposti höhlän leiman otsaansa. 

Nyt mennään vaaleihin "ulkomaalaiset pois maasta jos ei työ maita"- teemalla. Perussuomalaiset tuntuivat tällä sanomallaan saavan liikaa sympatioita kansan keskuudessa. Siispä kaikki puolueet säntäsivät heti perään toistelemaan samaa eri sanoin.Demarit totesivat että maassa maan tavalla muuten ulos tai jotain sen kaltaista. Menipä kokoomuskin samaan veneeseen. Ja kaksi uutta puoluetta kokee samaa apajaa.  Tämä on asia joka on trendi ja siitä puhutaan halki EU-maiden. On laadittu ja oikein allekirjoitettu sopimukset vapaasta liikkuvuudesta ja sitten huomataankin että "väärät" ihmiset lähtevät liikkeelle! Ei me niitä ja niitä haluta tänne!

Ei ulkomaalaisteema saa olla eduskuntaan pääsyn pääsylippu! Minusta meillä, tässä maailman parhaassa maassa on ihan suomalaisen yhteiskunnan omia ilman ulkomaalaisia syntyneitä epäkohtia korjattaviksi vaikka kuinka paljon. Olemme ihan itse mokanneet monessa asiassa. Ei meillä supisuomalaisilla kaikki ole reilassa. Mutta se että ajamme asioita suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseksi, sen turvallisuudeksi, ei anna oikeutta olla julma ja epäinhimillinen muualta tulleita kohtaan.Minusta taannoinen mummojupakka ei ollut kunniaksi meille suomalaisille.

Vain muutaman vuoden kuluttua me tarvitsemme kipeästi  muualta tulleita tekemään ne työt joihin meiltä ei löydy supisuomalaisia työntekijöitä.

Minun kaino toivomukseni on että kaikki ihmiset ja ikäpolvet saisivat hyvän elämän tässä maassa. Ikääntyneetkin!  Eläkeverotuksen epäoikeudenmukaisuus on luvattu korjata mutta eipäs korjattukaan ja lisäksi ovat kiinteistöverot, jätemaksut, sähkö ja vesi ja ruoka ym kaikki kallistuneet. Miten ikääntyvä pystyy siinä talossaan enää asumaan, kun eläke on huvennut olemattomiin?

Luulenpa että moni päättäjistä ei halua edes ajatella sitä miten n 500 euron toimeentulotuen varassa elävä tai n 700 euron eläkkeellä elävä kuukaudestaan selviää. Ei selviä. Loppukuun viimeinen viikko menee kaurapuuroa tai tuttavarpuvan tavoin perunaa ja voita syöden, kun rahat on loppu. Finí, kuten hienosti sanotaan.

 

 

Lapsenlapseni osaa kävellä!

Lauantai 25.9.2010 klo 0:15 - UL

Olin lomalla kaksi viikkoa. Ja sinä aikana Mea oppi kävelemään! Hänen ylpeä isänsä oli jo kertonut puhelimessa että "tänään Mea on kävellyt huoneen poikki". Nyt minä sen sitten omin silmin näin. Siinä me, Mean äiti ja minä, ihastelimme - ja taisinpa aplodeeratakin.

Pieni urhea kävelemään oppinut topakka tytöntyllerö steppaili jalkojan nostellen kuin vanha tekijä. Ka ihmetteli mummon ihastelun määrää, koska kyse oli itsestäänselvyydestä. Tai no, jos ei pieniä pyllähdyksiä  silloin tällöin lasketa mukaan. Steppailija joka kerta kapusi uudelleen jaloilleen ja kävely jatkui. Hellyttävä näky!

Pari sanaa Mean kävelytyylistä. Siinä ihastelun päivänpaisteesta nauttien Mea tepasteli ensin polvia nostelle, sitten hän laski kädet alas sivuilleen ja antoi jalkojen tehdä töitä kunnes kopastui. Jalkeille kavuttuaan hän jatkoi hetken paikoillaan kädet alhaalla ja minua nauratti. Mea oli kuin Riverdancin ammattilainen. Meastakin on hauskaa katsella maailmaa seisten ja kävellen.

Elämän alku on pieniä ja isoja ihmeitä täynnä. Koko tyttö on pieni ja koko ajan suureneva ihme. Mutta nyt alkoi siis pystysuoran asennon aika. Uudenlainen pääsy eri paikkoihin. On hyvä että Mea aloitti kävelijänuransa vasta nyt reilun 13 kuukauden ikäisenä. Hänen pieni päänsä jo osaa varoittaa ihan päättömimmästä kohelluksesta ja sen vaaroista.

Mea vielä panttaa puhetta - tai suomen kielellä asioiden ilmaisua, omalla kielellä kyllä puhetta piisaa - kun on niin paljon kaikkea muuta. Hän lauleskelee, hyräilee, jammailee, pudistaa päätään tarmakkaan ei:n merkiksi ja sanoo töttö (= tutti) ja joo. Olenpa ollut kuulevinani joitakin muitakin sanojen aihioita.

On hauskaa seurata oman tahdon vahvistumista. Ensi hetkestä Measta näki että tahtoihminen on tullut maailmaan, ja nyt jo jalat tukevasti maan pinnalla, oman paikkansa tietävä, silmä kovana eri tilanteita arvioiva. On jännä jatkaa tutustumista tähän pieneen ihmeeseen - ja päästä kohta puheväleihin hänen kanssaan. Jahka kävelyltään ennättää. Luulen että se hetki ei ole kovin kaukana. Sitten alamme käydä syväluotaavia keskusteluja päivänpolttavista asioista, kuten onko mummon lihapullat parempia kuin oman äidin, ja laitetaanko sukkahousut jalkaan ja tietysti siitä kuka on päiväkodissa Mean paras kaveri.

Ja sitten kun aketaan jutella, lupaan kertoa sinulle iltasadun, itse asiassa kaksi iltasatua. Olen ne ihan omasta päästä keksinyt, aikoinaan isillesi kertonut. Sen verran voin paljastaa että toinen iltasatu kertoo piparkakkupojan ihmeellisen tarinan. Ja toinen kertoo pikku-Petestä ja isosta Petestä. Enempää en vielä paljasta.

Katainen puhuu kansalle kuin isä lapselle

Keskiviikko 1.9.2010 klo 11:45 - UL

Luin valtiovarainministeri Kataisen Savon Sanomille antamaa haastattelua. Häneltä kysyttiin jälleen kerran hänen lausuntoaan siitä että Venäjä ei ole suurvalta  - jälkeenpäin on nimeneomaan korostettu - taloudellisessa mielessä. Tosin vertailu Alankomaihin onnahti ja se korjattiin.

Katainen totesi haastattelussa että hän häpeää Suomen kansaa. Siis Suomen kansan reaktiota hänen sanomaansa. Miksi?

Niin, miksi kansa ei saisi olla huolissaan siitä miten maa joka jo kokonsa puolesta taatusti on suurvalta ja jonka kanssa meillä, Suomella, sattuu olemaan tuhansien kilometrien pituinen yhteinen raja? Ja jos vielä jatkan kysymystäni, miksi kansa ei saisi olla huolissaan, kun Kataisen ikäluokasta sukupolvi taaksepäin Suomen kansa on ollut todella huolissaan samaisen naapurinsa suhteen menettäen jopa osan maastaan koska se huoli silloin oli oikeutettua ja konkretisoitui tavalla joka on vaikuttanut myös ministeri Kataisen tapaan lausua asioita kyseisestä maasta, puhumattakaan siitä osasta kansaa joka vielä elää ja johon vaikutus on ollut todella raju. Miksi sitä kansaa pitää hävetä?

Olen aina halunnut elää naapureideni kanssa säällisesti. Vaikka heidän joukossaan olisi minkälaisia isottelijoita tahansa, en sujauta heidän postilaatikoihinsa tai muiden naapureiden postilaatikoihin kirjettä, jossa julistan että naapuri X on muuteen ihan mitätön kaveri, kunhan leuhkii vain ja isottelee! Normalisoidaan vaan kaikki välimme häneen!

Edellämainitun kaltaiselta ministeri Kataisen puhe kuulostaa. Suhteestamme Venäjään puhutaan usein että meidän pitää normalisoida välimme ja kanssakäymisemme. Totta. Meidän pitää toimia itse normaalisti eikä tökkiä että ette te mikään suurvalta ole, tyhjätaskuja koko maa täynnä. Eiköhän tässä ole jo hyvät tavat kyseessä. Ministeri Katainen on nuori, uuden polven kattiääripoliitikko ja monessa asiassa todella hyvä ja vakuuttava. Mutta aina silloin kun hän ikäistään paljon kypsemmän syvän äänen tuella puhuu alentuvan opettavaisesti, hymyillen kansalle, joka on ollut tuhma, minussa nousee kapinallinen uhmaikäinen  murkku, joka huutaa: "Mitä mä nyt taas oon tehny? Enks mä muka ees saa sanoo sulle ku sä hölmöilet? Älä kuule mua tuu syyttään, kato sä, faija vaan ite välillä peiliin!"