Monsieur Lymiucco - vanhakin on terve kun se leikkii

Sunnuntai 28.2.2010 klo 19:14 - UL

Tänään on lämpäasteita, oli plus 0,9 kun lähdimme lenkille mademoiselle Pipsan kanssa. Mademoiselle on beagle, ikäneito, mutta ikäiselkseen pirteä. Ei mi mademoisellea millään voi kutsua vanhukseksi. Yksi huiskaus vain, ja hän on korkea lumikasan päällä tarkastamassa tienoon muut koiraulkoilijat. Mademoiselle on dieetillä. Se on muotia koirapiireissäkin. Siksi myös säännöllinen liikunta on tärkeää.

Kun lenkki oli tehty, alkoi beaglen adoptioemäntää lapsettaa. Kun ei kerran beaglekään asetu arvokkaan vanhuksen asemaan ulkoillessaan vaan riehaantuu niin että ulkoiluttajan käsi venyy puoli metriä kun on yritettävä pysyä vauhdissa mukana. Ja oltava varovainen äkkipysähdysten yllättäessä. No. lenkki tehty ja emäntä pani talutushihnan ovisäppuiin kiinni. Hän nimittäin päätti tehdä lumiukon. Lumi oli sopivan nuoskaa. Tuossa tuokiossa pihapolun varteen kohosi varsin boheemi tyyppi, joka sai nimekseen Monsieur Lymiucco, sen verran leuhkasti se oli heittänyt kaulaliinan toisen pään olkansa yli. Mösjööllä oli taiteellinen lippalakki ja kädet housuntaskussa. Niin, ja viikset sillä oli myös.

Kun Monsieur Lymiucco oli valmis kaikkinen lisukkeineen, emäntä haki kameran ja ikuisti kättensä työn tulokset. Ja mademoiselle Pipsa hyppäsi tuolille tuijottamaan pihalle ilmestynyttä tunkeilijaa. Alkoi hurja rähinä. Mademoiselle rähjäsi mösjöölle: Mitä siinä seisot senkin leuhka taivaanrannanmaalari, että osaatkin olla ylimielisen näköinen. Takkisi napitkin on juoponnapeissa. Aikansa motkotettuaan Mademoiselle Pipsa totesi: No, jää siihen jurottaan, minä meneniltamuroille.

Tämän kirjoitin ikäänkuin jatkoksi eiliselle blogilleni, jossa pohdin vanhus-sanan herättämiä mielikuvia. Olisipa makeeta lukea lehtiotsikko: Vanhukset riehaantuivat - tekivät pihan täyteen lumiukkoja. Ja artikkeli päättyisi: Lopuksi vanhukset heittäytyivät lumihankeen ja tekivät lumienkeleitä!