Kimppakivaa ikääntyville! Vangeiksi jääneet vanhukset vapaiksi!

Maanantai 25.1.2010 klo 22:25 - UL

Helsingin Sanomien yleisönosastossa sairaanhoitaja Eija Virta Espoosta kirjoitti asiasta jota olen paljon miettinyt. Nimittäin ikäihmisen elämänpiirin kaventuminen oman kodin seinien sisäpuolelle vähävirikkeiseksi paikallaan olemiseksi. Ja niin ei kuitenkaan tarvistisi olla.

Lähistölläni asuu vanha inkeriläismies, joka sitkeästi ulkoilee milloin pyöräänsä taluttaen, milloin katkaisemaansa puukeppiin nojaten millon sateenvarjoa kävelykeppinään käyttäen. Hänen yksinäisyytensä on kuin huutomerkki. Mutta sitkeästi hän lähtee liikkeelle ihmisten ilmoille, pysähtelee, katselee puita ja taivaan pilviä. Usein hän pysähtyy kadunkulmaukseen, josta hän näkee ohipyyhältävät autot, koulusta kotiin palaavat lapset, lähikaupasta kassejaan kantavat perheenäidit,  elämää. Olen kauan sitten jutellut hänen kanssaan, silloin hän eleli vaimonsa kanssa mutta nyt on varmaan jo leskeksi jäänyt. Mies on inkeriläinen paluumuuttaja. eikä hänellä ilmeisesti ole täällä ystävä- tai sukulaisverkostoa. Huolettaa jos en häntä muutamana päivänä näe.

Moni vanhus on elämänsä paluumuuttaja. Uurastanut, tehnyt pitkän työrupeaman, hoitanut perheen ja omat vanhempansa. Ja nyt on hänen jalkansa jo kankeat, askel töpöttävä ja varovainen. Nyt olisi hänen vuoronsa saada tukea arjesta selviämisessä, edes kahviseuraa silloin tällöin. Pitäisi olla joku jolle voi kertoa että viime yönä ei saanut kunnolla nukuttua tai että pitäisikö käydä lääkärille näyttämässä kipuilevaa polvea.

Eija Virta mainitsee mielipidekirjoituksessaan miten Espoon kaupunki on päättänyt olla myöntämättä kuljetuspalvelua ikäihmisille määrärahojen loppumisen takia.Hänen äitinsä, yli 70-vuotias, ei täytä vammaispalvelulain mukaisia kuljetukseen oikeuttavia vaatimuksia, vaikka hän ei pysty käyttämään vammojensa vuoksi julkisia liikennevälineitä. Täten hän ja moni muu vanhus joutuu kotinsa vangiksi päiväkausiksi. Sosiaaliset kontaktit hupenevat, virikkeet väheneät ja kunto romahtaa.

Puhutaan ikäihmisten ennaltaehkäisevästä kuntouttamisesta ja kotona asumisen tukemisesta. Ei vanha ihminen yksinään kotonaan puntteja nostele ja jumppaliikkeitä harjoita. Kun mieli vielä olisi sen verran vireä että haluttaisi vaikka Sofian luokse kahville tai tuolijumppaan palvelukeskukseen, olisi tärkeää että olisi vaikka puoleksi kunnan ja puoleksi omakustanteinen kuljetuspalvelu. "senior shuttle", sukkulaliikenne mummoille ja vaareille. Mietin että pitäisi sosiaaliihmisten kanssa ideoida ns 3.sektorin toimintaa eli autolliset ystävät, jos saisi neljä kokoon, hakemaan neljä yksin kotona asuvaa mummoa tai vaaria autoajelulle, viedä heidät kirjastoon, pinelle sightseeingille heille tuttuuihin kaupunginosiin ja he voisivat kertoa millaista oli Lahdessa ennen. Ja lopuksi kurvattaisiin Mariankammariin kahville tai vaikka Lokkiin eläkeläislounaalle.

Nykyään puhutaan yksityistämisestä paljon. Ruvettaisiinko keräämään kotinsa vankeina istuskelevat mummot ja vaarit vankkureihin ja kuljetetaisiinko heitä vaikka kierros torin ympäri ja sitten markkinakahveille tai katsomaan Vesiurkuja. Voistaisiin kahvitella vuoroin Mimmin ja Miina ja Joosepin ja Maijan luona.

On paljon ajatuksia, mutta miten tavoittaa nämä kotonaan vielä sinnittelevät yksinäiset ikäihmiset. Eivät he saa sinne unohtua! Onko ulkoistaminen ulos jättämistä? Onko yksityistäminen yksinäistämistä?

 Kimppakivaa vanhuksille! Karaokelaitteet laulamaan! Seniorit jammaamaan! Ei jätetä vielä kotonaan sinnitteleviä vanhuksia yksin koteihinsa, sillä he ovat jo tai ovat joutumaisillaan väliinputoajiksi, kun ei ole ystäviä eikä sukulaisia, ei paljon voimia - eikä rahaa!