Joulu oli - joulu meni - ja sitten uuteen vuoteen!

Keskiviikko 30.12.2009 klo 22:22 - UL

Joulu on näin aikuisiällä jo niin moneen kertaan juhlittu juhla että alkaa jo tottua olemaan lataamatta liian suuria toiveita ihanasta yhdessäolosta ja tunnelmallisesta joulukuusen loisteessa oleilusta.

Nyt jouluaatto meni vähän siinä ohipennen peesaillessa muiden touhuja. Olimme näet amerikkalaisen joulu- ja uudenvuoden vieraani kanssa kutsuttuna jouluaaton viettoon lastenlasten luokse. Pienin on vasta 5 kk:n ikäinen ja äidinmaitoa joulun pääruuaksi nauttiva joten hänen nukkumisensa ja syömisensä sääteli tietenkin aaton kulkua. Espanjasta joulunviettoon tulleet 18-vuotias ja ja 15-vuotias nuori mies ehtivät istua osan väestä kanssa joulupöytään. Voimme todeta että ruoka oli hyvää ja sitä riitti. Joululahjat jaettiin heti kun pienin juhlija oli syönyt. Ja hän suurimman osan lahjoista saikin. Lahjojen jälkeen illan mittaan nautittiin vielä joulukahvit ja miniän tekemää mahtavan ihanaa juustokakkua. Vertailimme elämää Suomessa ja elämää New Hampshiressä. Yhteistä on ainakin sää ja osin luontokin.Ihastellen kuuntelin nuorten sujuvaa englannin kielen käyttöä. Minä, jolla on yliopistollinen arvosanakin englannissa tunsin jääväni kakkoseksi. Arkipäivän jutustelu tuntui olevan hanskassa. No, sitä on edesauttanut Espanjassa olo ja kansainväliset kaverit mutta kyllä pohjan on antanut uudenlainen kieltenopetuskin. Kiitos kollegat! Tapahtuisipa sama ruotsin kielellä!

Joulupäivänä olimme hyvän ystäväni luona jouluaterialla. Taas sai amerikkalainen vieras vatsan täydeltä suomalaisia jouluherkkuja. Lanttulaatikko oli suosikki numero 1! Ja minun omasta joulupöydästäni se ja kinkkukin puuttuivat! Laulettiin joulukaraoket ja juotiin joulupäivän kahvit. Ja kotiin. Sitten koitti tapani ja se selvittiin minu makaronilaatikkoni, imelletyn perunalaatikon ja kalkkunarullan avulla. Jälkiruuaksi luumukiisseliä ja vatkattua hylakermaa. Jouluista musiikkia ja väliin Mozartin ja Tshaikovskin viulukonserttoja. Niin ja lenkkejä jouluisessa lumisessa pakkassäässä tasaisin välein. Siitä piti adoptiokoirani Pipsa huolen!

Joulu meni. Ilman sen suurempia vaurioita. Ja huomenna koittaa uudenvuoden aatto tinanvaluineen Hämeenkoskella. Ja taitaa olla uudenvuoden saunakin amerikkalaisen vieraan kunniaksi. Hmm, uusi vuosi! Koskaan en ole uudelta vuodelta mitään erityistä vaatinut. Mutta nyt taidan vaatia. Kohtele läheisiäni ja myös minua hellemmin kuin edeltäjäsi. Se ei ole paljon pyydetty. Vähän itsekkäästi, mutta minähän tätä elämääni uutena vuotenakin elän!