Miehet taitavat ajatellakin eri tavalla kuin minä

Torstai 30.7.2009 klo 22:16 - UL

Olen jo muutaman tovin opetellut ymmärtämään miehistä ajattelutapaa. Vasta nyt hyvin kypsällä iällä olen alkanut oivaltaa että miesten ajattelutapa on todella paljon suorempi ja koruttomampi kuin meidän naisten.

Olen monet kerrat tehnyt omilla naisen aivoillani  turhaa työtä kun olen analysoinut, perustellut, ties vaikka mitä, ajatuksiani, joita olen luullut yleisinhimillisiksi, perustelluiksi, itsestäänselviksi, järkeviksi ja hyviksi ohjenuoriksi. Mutta kun olen ajatukseni lanseerannut lähipiirin miehille, olen alkanut epäillä että minun ajatukseni ovatkin minun ajatuksiani. Silti mieluusti kuuntelen miesten perusteluja. He eivät ampuessaan alas oivalluksiani viitsi minulle edes perustella, kun tietävät että innostun vain lisää. Minusta näet asioista keskustelu on jo arvo sinänsä. Ja helpottaa. Mutta hepä toteavat vain:

- Ai jaa. No, noi on sun ajatuksias. Mä en aattele kyllä noin.

Minun mielismiesajattelijoihini kuuluu ZZ-Topin laulajia muistuttava liuhuparta Jouni Hynynen, teeskentelemätön suomalaisen miesajattelun oikeutuksen puolustaja. Konstailematon. Häntä voisi jopa uskoa. Naiset saavat häneltä miesten käyttöohjeita. Minäkin. Vihdoin. On anteeksipyydettävä kaikilta läheisiltä miespuolisilta henkilöitä, joita olen tarpeettomasti ahdistellut neronleimauksillani. Anteeksi!

Otteita Jouni Hynysen,  Kotiteollisuuden laulajan mielipiteistä:

- Äijästä tulee mieleen isä. Se oli sellanen perusukko, joka oli mun ikäisenä rakentanut kuusi omakotitaloa. Ja mitä mie oon tehny? Rämpytelly kitaraa ja kirjoitellu. Eihän se oo oikeeta työtä, hän pohtii.

Äijämäisestä olemuksestaan huolimatta Hynynen myöntää pelkäävänsä naisia.

- Äijyyteen on helppo verhoutua, jos pelottaa ja haluaa paeta epämiellyttäviä tilanteita. Naisethan on hirveen pelottavia. Niiden seurassa tuntee ittensä uhatuksi.

Hynynen luonnehtii, että jostain syystä naisten sanomiset saavat aikaan vastareaktion.

- Jos isäukko sanoo, että asia on näin, ei siinä ole mitään epäselvyyttä. Mutta jos äiti tai läheinen nainen sanoo saman, mie pieraisen.

Kaikesta huolimatta naiset ovat Hynysen maailmassa korkealla jalustalla.

- Miun maailmassa nainen on huikean ylhäällä, ukot on kakantaputtelutasolla. Miehen tehtävä on korostaa naisen jumalallisuutta, hän lohkaisee Annassa.

Omalle pian viisi vuotta täyttävälle tyttärelleen Hynynen antaisi elämänohjeeksi, että kannattaa hypätä tunteeseen, mutta järkeä ei silti sovi unohtaa.

Lisäksi hän aikoo valaista tytärtään siitä, ettei naisilla ole pääsyä miesten ärsyttävään ja ahdistavaan maailmaan.

PS. Muistan vuosia sitten yhden miehen sanoneen: - Jos naiset antas miehille luvan aina välillä vetäytyä luolaan olemaan itekseen, parisuhteilla ei ois mitään hätää, ne jopa onnistuis.

 

Lahja, lahjoitus, lahjonta. Jestas, kun veronmaksajaa hirvittää!

Keskiviikko 29.7.2009 klo 23:13 - UL

Pakko jatkaa jo aiemmin käsittelemääni aihetta. Lahjan ja lahjonnan välistä eroa.

 STT: uutisen mukaan kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok.) hämmästelee itsekin suurta tukisummaa, jonka sai 60-vuotisjuhliinsa konkurssiin ajautuneelta Nova Kiinteistökehitykseltä. Kanerva korostaa STT:lle, ettei tiennyt 17 000 euron summasta etukäteen ja kieltäytyy pitämästä tukisummaa suorana lahjoituksena. Hänen mielestään Nova-yhtiö oli myös saavana osapuolena, sillä se sai juhlaseminaariin osallistuessaan tilaisuuden tavata valtiojohtajia. Ja olihan summaa jäänyt vielä pippaloista tähteeksikin muutama tuhat euroa! Sen Kanerva lahjoitti TV-uutisten mukaan hyväntekeväisyyteen.

Keskustalle Nova Kiinteistökehitys maksoi osanottomaksuja yhteensä 100 800 euroa, kun puolue järjesti Maailmantalouden visiot – nimisen illallisseminaarin Katajanokan Kasinolla 27.3.2007. Siitä ei ole tietoa, kuinka monta Nova-yhtiöiden henkilöä osallistui seminaariin.

Oikeastaan tähän samaan könttään menee Destian toimistusjohtajan valintakuvio ja hänen vilpittömyytensä työpaikkojen luojana ja Suomen rakentajana. Valtion tien- ja maanrakennusyhtiö Destian hallitus on jättänyt poliisille tutkintapyynnön yhtiön liiketoiminnan epäselvyyksistä.

Jestas! Kyllä pientä veronmaksajaa hirvittää! Kymmenet tuhannet noin vain lentelevät politiikan perunalaareihin ja sieltä teille tietymättömille. Ja silti maa kärvistelee talousvaikeuksissa. Työttömien määrä ensi vuonna lisääntyy entisestään. Että silleen.

Lahjan ja lahjonnan välinen ero

Keskiviikko 29.7.2009 klo 0:26 - UL

Lukijan sana-pastalle

Lahjonnan ja lahjan välinen ero

Muutama lehtiotsikko:
"Kokoomus voisi periaatteessa julkistaa lahjoittajat MUTTA..."
"SDP:n puoluerahoitus julki - Sosialidemokraattien pitäisi nyt olla edelläkävijöitä ja tehdä oma puoluerahoituksensa kaikilta osin avoimeksi, ..."
"Kepu, Keva ja Nova"

Kysyn vaan, miltä eläkeläisistä, vanhuksista, lomautetuista, työttömistä, syrjäytyneistä jne. tuntuu lukea vaalirahasotkuista. Rahasummia on siirrelty tililtä toiselle, isojen puolueiden, ja vähän pienempienkin, äänestäjien mandaatilla toimivat poliitikot ovat vetäytyneet kesälomalle perunakellareihin miettimään "ulostuloja", miten asia julkisuuteen selitettäisiin. Kaikki, he itsekin tietävät, että selitykset menevät hukkaan jos ne eivät ole totta.

Avoimuus, hienolta nimeltä transparenttius, on tämän ajan ilmiö. EU:ssa päätöksenteon pitää olla läpinäkyvää, ja läpinäkyvyys on kirjattu niin koko Suomen kuin kuntien strategioihin. On hyvä muistaa että totuuden kiertäminenkin on transparenttia - se jos mikään näkyy läpi! Yhä enemmän viime aikoina on alkanut tuntua että monet isojen puolueiden poliitikot, hallitusta myöten ovat kuin idols-kilpailuun osallistujia, heidän vastauksensakin vaalirahoitusta koskeviin kysymyksiin ovat yhtä teini-ikäisiä: " Emmä vaan tiedä mitään. Enkä mä muista mitään."

Tuntui suorastaan liikuttavalta kun EU-vaalien yhteydessä radiotoimittaja kysyi Senioripuolueen kandidaatilta vaalirahoitusta ja ehdokas vastasi: Omaa rahaa ole sijoittanut 120 euroa yhteismainokseen. On siis vielä ihmisiä jotka eivät toimi rahasta vaan yrittävät saada rahaa niille joiden arjen olisi sujuttava reilulla 500 eurolla kuukaudessa! Mutta isojen puolueiden näyttävien  Usko-Toivo- ja Rakkaus- mielikuvakampanjoiden lomaan on pienen vaikea päästä sanomaan sanottavaansa reaalimaailman karuista faktoista, joille "tarttis tehrä jotain".

Aikoinaan rakennusmestari-isäni sanoi saadessaan konjakkipullon yhteistyökumppanilta: "Kiitos, jos tämä on lahja otan sen mutta jos tämä on lahjus, annan sen takaisin."
Mielestäni yhteisten asioiden hoitajien, poliitikkojen, olisi syytä vähän pidempään pohtia lahjan ja lahjuksen välistä eroa. On huuhaata olettaa että jos joku liikelaitos, yhteisö, yritys, järjestö, mikä tahansa, antaa puolueille ja ehdokkaille tuhansia euroja, kyllä ne rahat ovat sijoitus johonkin, ja niille odotetaan tuottoa jossain muodossa. Sanotaan että Suomi on maailman vähiten korruptoituneita maita. Siis vähiten korruptoituneita!

Onneksi on vielä yhteisistä asioista kiinnostuneita jotka toimivat yhteisen, ei oman hyvän puolesta.

Kenya in my heart

Tiistai 28.7.2009 klo 1:24 - UL

Isiolo sijaitsee noin 200 km Nairobista koilliseen ja n 50 km viljavasta Merusta pohjoiseen. Siellä kuivassa köyhässä reilun 100 000 asukkaan kaupungissa kävi koulua 20 vuotta sitten Merusta kotoisin oleva lahjakas tyttö, silloin 14-vuotias, nyt 34 vuotta täyttävä sosiaalityöntekijä Lucy Mwendwa, joka asuu siellä edelleen ja tekee työtä kadulla asuvien äitien ja lasten parissa. Ja siellä asuvat "uudet" kummilapseni, 7-vuotiaat kaksoset Stella ja Josephine.

Isolossa on ollut kesäkuun lopusta lähtien heimojen välillä jännittynyt tilanne, joka puhkesi ampumiseksi ja yli kymmenen ihmistä sai surmansa. Kenia on heimoyhteiskunta, siksi maa ei ole yhtenäinen. Heimoja on yli 40. Yhteiskunnan demokratisoituminen, vaalien asianmukainen hoituminen, naisten aseman kohentuminen, yhteiskunnan koneiston kehittyminen, nälänhädän poistaminen, aidsin leviämisen estäminen ovat asioita joita ei pystytä hoitamaan kuntoon heimoepäluulojen vuoksi. Kenian ensimmäinen presdentti Jomo Kenyatta oli suurimman heimon kikujujen jäsen, kuten nykyinenkin Mwai Kibaki.

Lucy on meru-heimon jäsen, Stella ja Jospehine turkana-heimon jäseniä. Merut eivät ole osapuolina nykyisissä kahakoissa. Etiopiasta aikanaan Keniaan tulleet boran-heimon jäsenet, somalit ja turkana-heimon jäsenet ovat sotkannalla toisiinsa nähden. Lähtökohta oli yli sadan lehmän ja vuohen varastaminen. Isiolon torilla on ammuttu useita turkanoita. Olin viikon ajan todella huolestunut Stellan ja Josephinen ja heidän äitinsä vuoksi mutta Lucy pääsi vihdoin käymään heidän luonan muutama päivä sitten ja perhe oli kunnossa, tosin epätoivoisia ja hyvin peloissaan. Ruokaa heillä ei ollut koska he eivät uskaltaneet liikkua majastaan mihinkään väkivallan pelossa. Lucy ja Punaisen ristin jäsen kävivät hankkimassa heille maissia ja papuja ja vettä. Nyt tilanne on rauhoittunut mutta jännittynyt.

On mielenkiintoista huomata miten tärkeäksi Kenia on ajatuksissani muodostunut. Nykyisenä tietotekniikan aikana voin pitää reaaliaikaista yhteyttä kummilapsiini. Lucyltä kysyin toissapäivän' anteeksi pyydelleen: Onko asunnossasi ikkunoita? Lucy on lähtöisin samanlaisesta savimajasta jossa Stella ja Josephine asuvat. emme olleet koskaan Lucyn kanssa keskustelleet miltä hänen kotinsa nykyään näyttää. Lucy vastasi nauraen: Yes, mum. There are windows in my flat. Ja on ikkunoissa lasitkin. Lucy sanoi että heti kun ulkoa kuuluu ampumista hän menee lattialle pois oven ja ikkunan edestä. Lattialla hän oli viettänyt kolme päivää, kunnes poliisivoimat saivat tilanteen rauhoittumaan.

Ei Isiolon ampumisia täällä mainita puolella sanallakaan lehdissä. Kuka heimokahakoista jaksaisi pitää lukua. Mutta jos tuntee yhdenkään ihmisen oikeasti Keniasta, alkaa välittää. Pahinta on kun tuntuu että ei voi oikein tehdä mitään. Tai voihan aina yrittää. Idealisti ja optimisti kun olen, kaivoin netistä esiin Kenian hallituksen sivut ja kirjoitin sieltä löytämääni sähköpostiosoitteeseen vetoomuksen: Please do something to stop the shootings in Isiolo. I´m so worried  because my goddaughters live there and are afraid. ...