Eilisen päivän oivallus

"Elämäsi on yhtä helvettiä - jos niin ajattelet"

Radion kuuntelu on hauskaa. On hienoa että meillä on mahdollisuus kuunnella Puheradiota. Samalla kun kuuntelee voi puuhailla niitä näitä - ja sivistää itseään. Yllättävän hyvin TV:n haastattelut ja keskusteluohjelmat toimivat ilman kuvaa.

Huomaan että harva se päviä jää kytemään joku ajatus, jonka on kuullut radiosta. Eilisen päiväni saldo tuli osaksi radion kautta osaksi TV-haastattelusta jonka katsoin iltateetä lipitellessäni oikein asiaankuuluvasti sohvalla lojuen. Ajatus numero yksi oli psykologin -olisikohan ollut Saarinen sukunimeltään - suusta kuultu. Hän puhui siitä miten masennuksessa ja lievemmissäkin ahdistuksissa tulee otetuksi sananmukaisesti raskas ongelmakeskeinen ajattelumalli tavaksi. Tulee imuroitua kaikki ikävä ja kieriskeltyä keljuissa asioissa ja oma elämä on yhtä keljuuksia ja raskaiden taakkojen painolastia päivästä toiseen. Melkein viittasin ja huusi: Ope, ope, just noin minäkin meinaan jatkuvasti tehdä.

Kun tapaa tuttavan kadulla tai päinvastoin ja kysyy puolin ja toisin : Mitä kuuluu?, siitä alkaa yksi sairaskertomusten suma tai kaikkien ikävien sanomisten ja keljun kohtelun luettelo. Se on tyypillistä meille suomalaisille aivan eri toten. Kun kreikkalaiselta, italialaiselta, amerikkalaiselta, englantilaiselta, melkein keneltä muulta eurooppalaiselt tahansa kysyy: Ti kane te? Come stai? How are you?, siihen kuuluu vastata: Gala! Molto bene! I´m fine. Muistan kymmneiä vuosia sitten kun Saksassa kesätöissä ollessani samassa talossa asuvat kreikkalaiset Gastaarbeiterit halusivat yhteisessä keittiössämme opettaa minulle kreikkaa, he opettivat fraasit Ti ka ne te? Ja vastauksen Gala tai Poly gala! Ja sanoivat että kun kuulumisia kysytään siiihen aina vastataan: hyvää kuuluu. Ei muille ruveta selittelemään kaikkia keljuja asioita. Ruotsalaisnen Herman Lindqvist kirjoitti oivallisen pakinan tavoista. Siitä miten keskilännen tyttö mennessään wc:hen sanoo: I have to go and powder my nose. Vaikka tyttö ei puuteria olisi elämässään nähnyt. Tai krouvein duunari saattaa kysyä: Where can I wash my hands? Lindqvist jatkaa ajatusta kehittelemällä eteenpäin: Suomalaiset ja ruotsalaiset kysyvät suorasukaisesti: Missä on wc? Var är toaletten? Mutta sitten tulee tulle jatko: Ei missään muualla olla niin rehellisiä kuin Suomessa että sitten asioilta pöytään jälkiruokaa nauttimaan saapuessaan tämän kansakunnan edustajat vielä kertovat realisteja ja rehellisiä  kun ovat mitä siellä käymälässä tarkkaan otaten ovat tehneet ja kumpi hätä oli ollut kyseessäMitään lisäämättä, mitään pois jättämättä!

Juuri tähän rehelliseen luonteeseen, suomalaisilla ehdottomasti paljon enemmän kuin ruotsalaisilla liittyy se että kertoilemme mieluusti synkkiä asioita. Puhumme kaikesta ikiävästä, haluamme tavallaan vaalia synkkyyttä. Jos emme ole täysin vaiti, puhumme siitä kuinka kamalaa elämä kaikkine vaivoineen, muiden tyhmyyksine, veroineen, ilmoineen kaikkineen on. Kepeys, vitsailu ja kevyt lösysien puhuminen ei ole meidän juttu. Mutta tässä on se vaara että keljuuksine kaivelu imaisee mukaansa ja elämä todella muuttuu pimeydeksi. Samainen radiohaastateltava, psykologi, sanoi että moni menee hämilleen kun kysytäänkin: Mitä mukvaa sinulle on tapahtunut? Sen kysymyksen kuullessaan joutuu hämmennyksen valtaan, ikäänkuin luopumaan viitastaan jonka nimi on "keljut asiat". Ei olekaan enää "vahvoilla" kun on hakemalla haettava elämästä hyviä asioita.

Eilen illalla psykologi haastatteli englantilaista entistä sisäministeriä Blairin hallituksesta. Hän joutui seksiskandaalin takia luopumaan ministerin paikastaan. Oli mielenkiintoista huomata miten tarkoin haastateltava väisteli kaikki omien tunteiden kuvaukset. Ei halunnut kertoa miltä hänestä tuntui kun hänet petettiin kun hänestä leviteltiin valheita. Ja yhtäkkiä se alkoikin tuntua juuri oikealta reaktiolta siinä ohjelmassa jossa on todella fiksu ja hyvä haastattelija. Katsojallekin tuli halu kannustaa ex-ministeriä olemaan tiukkana, antaumatta tunetiden vietäväksi, sillä ohjelma paljasti että sitä ministeri ei olisi kestänyt että ne haavoittavat keljut mielialat olisivat vallanneet hänet siinä TV-katsojien silmien alla. Mutta tämäkin asenne tuki sitä mitä radiosta kuulemani oli pannut minut ajattelemaan. Raskaat, rankatm jatkuvat miinusmerkkiset ajatukset tulevat ajan mittaan liian raskaikis kantajalleen. On hyvä tiedostaa asioita, mutta niiden jatkuva vatkaaminen menee jo vaarallisen puolelle.

Lopuksi vielä: Ruotsalaisen valssi ja musiikki yleensä on sävelletty duuriin. Suomessa meidän valsimme soi mollissa. Ehkä olisi hyvä säveltää enemmän duurivoittoista musiikkia!