Kun kalvosulkeiset Power Point-esityksiksi vaihtuivat

Olen nyt puolen vuoden ajan osallistunut Lahden kaupungin strategiaprosessiin ja valtuuston tiedotustilaisuuksiin ja talousseminaareihin ym. Kaikkialla, joka tilaisuudessa tehokkaat ja asiantuntijoilta vaikuttavat esitelmöitsijät ensin siinä kaiken kansan, odottavan yleisön keskellä virittelevät muistitikkunsa sisällön esityskuntoon. Äh, mikä tässä on kun ei näy? Miksi tämä ei toimi? Siinä meidän silmiemme editse vilisevät kansiot ja väärät powerpointit ja vihdoin oikeat.

Esitelmöitsijä alkaa esityksensä. Konserninjohtajalla on yleensä vielä laser-karttakeppi jolla hän osoittelee käppyröitä ja toinen toistaan huolestuttvampia talouslukuja. Hän itse asiassa on aika hyvä esiintyjä, osaa käyttää havaintodioja ja kertoa niistä. Mutta eilen oli osa esityksistä ihan ala-arvoisia. Peräriviin ei edes kaikkien powerpointti-diojen selittäjien puhe kuulunut ja kaiken huippu olis esiintyjä joka käytti powerpointtejaan esityksensä käsikirjoituksena ja kertoi kiristyväsätä taloudellisesta tilanteesta selkä yleisöön päin. Mieleeni tuli hakematta aika jolloin auskultoin eli tein opetusnäytteet ja kuuntelin muiden esityksiä Helsingin normaalikouluissa. Olisin auttamattomasti reputtanut opetusharjoitteluni jos olisin toiminut niin kuin suurin osa eilisistä powerpointin selittäjistä.

 Ensinnäkin yleisö ei jaksa katsoa tunnista toiseen miinusmerkkisiä numeroita, joita selittää innoton asian virkamiestyönä laskukoneen kanssa tehnyt henkilö. Mutta jos ottaa tehtäväkseen selostaa asioita, esiintyä yleisön edessä, on kohteliasta miettiä vähän myös koreografiaa. Alkeellisin sääntö on että katsoo yleisöään. Toinen sääntö on että puhuu kuuluvalla äänellä. Ja kolmas on että ei käytä dioja luentomuistionaan. Eilisten luentojen tarkoitus oli kertoa vyön kiristämisestä sivistystoimialan eri osa-alueilla. Se tuli selväksi että päiväkodeissa, liikuntatoimessa, orkesteriss, teatterissa, museossa, nuoristoimessa, kaikessa koittaa ohraleipä ensi vuonna ja varmaan seuraavanakin. Mutta eikö ole mitään muuta keinoa kertoa siitä kuin powerpointin diojen avulla kolmen ja puolen tunnin verran.

Aikoinaan kalvot olivat sen verran vaihtelevia että osa luennoitsijoista oli ihan itse omin käsin piirtoheitinkynällä kirjoittanut kalvolle oleellisen, jopa piirtänyt sinne jotain. Kalvosulkeisten ideana oli tai piti olla että luennoiotsija nostaa kalvolla esiin keskeiset asiat, eräänlaiset esityksensä otsikot mutta kertoo oman persoonansatukemana mahdollisimman elävästi käsiteltävästä aiheesta. Nyt kalvot ovat mennyttä aikaa, nyt kurjuutta kuvaavat luvut heitetään katsojien ja kuulijoiden silmille rikkaan maan kehittyneen informaatiotekniikan avulla. Tärkein on muistitikku ja että sen sisältämä tieto on Power Pontin muodossa. Luennoitsija kiinnittää huomionsa tietotekniikan toimivuuteen ja kun luvut ovat "valkokankaalla",hän voi uppoutua tekniikkansa kanssa seurusteluun kääntäen selkänsä kuulijoille. Viis heistä, hehän näkevät (jos präntti on tarpeeksi isoa tai isonnettu) ja osaavat lukea!

Voi, kaipaan koko yliopiston ison luentosalin varmalla äänellään täyttänyttä ja mahtipontisesti skandeeraavaa professori Päivö Oksalaa. Miten hän saattoi selvitä ilman ainuttakaan kalvoa tai Power Point-diaa?