Velkaa ja veronkorotuksia

Keskiviikkona meille lahden kaupungin sivistyslautakunnan ja kulttuurilautakunnan jäsenille kerrottiin reilun kolmen tunnin ajan kylmää faktaa sivistyspuolen taloudellisista resursseista. Ensin konsernijohtaja Mika Mäkinen piti powerpoint-sulkeiset ja kertoi että kaupunki ottaa velkaa ja verojakin on korotettava. Sama oli tahti askelten kuin valtionvarainministeri Kataisellakin.

Olemme juuri olleet laatimassa Lahden kaupungille varsin auvoista strategiaa tuleville vuosille. Minua surettaa todella paljon toisaalta lasten ja nuorten tilanne toisaalta vanhusten tilanne. Olemme strategiassa painottaneet ennaltaehkäisevän toiminnan merkitystä mutta sivistyspuolella säästöt merkitsevät päiväkodeissa isompia ryhmiä, peruskoulussa luokkakokojen kasvattamista, lasten kesäleirien toteutumattomuutta, Lahti Sinfonian mahdollisia lasten konserttien lopettamista, henkilömenoissa säästämistä ties mitä kaikkea.

Olen aivan varma että taas tämä lama jättää jälkeensä vauriot joita kymmnenen vuoden päästä ihmetellään. Olemme luoneet yhteiskunnan jonka jäsenet eivät kestä tätä jatkuvaa hyppyyttämistä ja kyykyttämistä. Vanhempien ahdistus talousvaikeuksien takia heijastuu perheeseen. Miten perhe voi elää rentoa leppoisaa kesälomaan valmistautuvaa elämää, kun äiti on saanut "tuotannoliis-taloudellisen paperin" käteensä jo aikaisemmin ja nyt kesän alussa loppui isän työ. Lapsi kuunnellessaan vanhempiensa pohdintoja siitä, miten he selviävät asuntovelasta tai eivät selviä. On varmaan pakko myydä asunto. Mutta minne muutetaan kun ei tiedä mistä saa töitä. Ja tällä hetkellä asunnon myyminennkään ei ole hyvä idea.

Lahdessa työttömyys sukeltaa varmaan jonnekin 13 prosenttiin, asuminen kallistuu, kaikki palvelut kallistuvat. Kuuntelin kuinka ahdistuneena teatterinjohtaja Pyökäri pohti sitä että mikä on se raja mihin teatterilipun hinnan voi nostaa samalla kun tietää että lahtelainen ei ehkä pysty teatteriin tulemaan kun lsen rahan tarvitsee ruokaan. Lahdessa kaupunkilaisten liikkuminen julkisella liikenteellä on jo sekin ylittänyt kauan sitten kipurajan. Jos teatterilippu maksaa 15 euroa ja bussimatkat teatteriin edestakaisin 5, 80 e, on aivan varma että perhe jättää teatterissakäynnin väliin. Wellamo-opiston rehtori kertoi syksyn kurssimaksujen korotuksista, liikuntapaikkaojen maksut nousevat.

Talousseminaarista kotiin tullessani katselin harmaata taivasta ja kiedoin villatakin tiukemmin ympärilleni kylmien tuulenpuuskien läpi puskiessani. Ajattelin että kesäsääkin säästää lämpökustannuksista, antaa aurinkoa vain säästeliäästi. Emme me suomalaiset ole niitä kaikkein iloisimpia ihmisiä muutenkaan ja vielä vähemmän kun meitä joka päivä piiskataan ja kuritetaan tiedoilla työttömyyslukujen lisääntymisellä, maksujen korotuksilla, palvelujen heikennyksillä - poliitikkojen epärehellisyydellä.

Olisiko paikallaan kertoa välillä että pari vuotta on tiukkaa. Pinnistellä'än yhdessä, jeesataan toisiamme ja luotetaan siihen että kyllä ajat taas paranevat. Mutta minä henkilökohtaisesti en usko yhtään enää uusliberalismiin. Tuntuu että maailma on pullollaan prässit ja tukka ojennuksessa olevai taloustieteilijöitä, jotka paiskaavat powerpointilla kylmiä lukuja todeten että raha se on joka ratkaisee. Ei ratkaise! Inhimillisyys pitää olla mukana kun lukuja luetellaan, koska jokainen luku koskee ja sattuu kun se pahasti osuu Mäkisen Kalleen ja Virtasen Tellervoon.

Minäkin, perusoptimistinen ihminen, alan laahustaa hartiat lysyssä ja elää pientä sisäänpäinlämpiävää elämää.