Tuokiokuvia Lontoosta

(1985)

                      1

Speaker´s corner

Ei vapautta voi tuntea

se joka ei ole sitä  menettänyt,

sanoo elämää nähnyt mies

Hyde Parkin kulmauksessa

vihreiden jalavien alla.

Taustalla liikenteen melu,

katu täynnä elämän kohinaa,

ihmisiä ja heidän tarinoitaan.

Vanha tsekki melkein huutaa:

Kuuletteko, ei ole vapautta

– jos ei ole vankeutta!

                      2

Maanalaisessa

Vastapäätä kuparinruskea iho

- tekisi mieli koskettaa.

Silmissä uhmakas katse

- uskaltaisiko sen tavoittaa.

Etelä-Afrikassa rauhatonta,

Daily Mirror kirjoittaa.

                      3

Rakkaudenjulistus

- Me vastustamme kaikkea, Willy ja minä,

ydinvoimaa, rotusortoa, huumeita,

kapitalismia, epätasa-arvoa.

Nii-in, vastustan kaikkea sitä

mitä Willykin vastustaa.

                      4

Oxford Streetillä 1

Musta tukka taivaita tavoitellen.

Silmät mascaranaamion peitossa.

Vaate vaatteelta tarkasti valittu.

Kaikella tärkeä tehtävänsä.

Nuoruuden uljasta uhmaa!

                      5

Hotellihuoneessa 1

Minua on opetettu sanomaan EI.

Olen opetellut sanomaan KYLLÄ.

Christabelin piti sanoa EI

mutta vastasikin  KYLLÄ.

Pelasti nuoren juutalaisen hengen.

Olen opetellut sanomaan  KYLLÄ

- ja pelastanut yhden hengen – omani.

                      6

Katuvilinässä

Do all people know

where to go?

Or do they just go

in order to learn

that here is no place

where to hide.

You have to go

far far away

and come home!

                      7

Oxford Streetillä 2

Kun on sata, kun on tuhat

on ruokaa, ilmaa ja tilaa

- elämänlaatua!

Kun on miljoonia,

ei enää ole väliä.

Miljoonas henki,

huolimaton kadunylitys,

ei paljon paina,

kukaan ei tunne.

Oxford Streetin ylitys,

elämä katkolla.

Olisi voinut olla omani!

                      8

West Minister Abbey

Erittäin kaunista ja vaikuttavaa.

Paljon hienoja yksityiskohtia,

kappeleita hartaudenharjoituksiin.

Kuninkaiden leposijoja

- ei heitä saa unohtaa!

Kuningattaren kappeliin pääsymaksu

- 1 punta 30 penceä ja pitkä jono.

Keats, Eliot ja Livinstonekin ovat täällä

- kuninkaiden luvalla.

Köyhän kansan leposija on muualla,

eivät ole tehneet mitään mainittavaa.

Kuuliaiset alamaiset, verollepantavia,

kuka heitä enää haluaisi muistaa.

Kuljen halki Westminster Abbeyn,

askel askeleelta kapinani yltyy.

Miksi kulta ja kunnia ovat täällä

kun kunnia kuuluu kansalle?

Eikö kirkoista muuhun olekaan

kuin hallitsijan kunniaa kuuluttamaan?

Olisi siellä vielä yksi kappeli

- souvenirshop for tourists!

                      9

Maanalaisessa 2

Mies valittaa, puhuu lakkaamatta,

on kuusissakymmenissä.

Ei ole kuulemma saanut nukutuksi,

koko yön oli kummaa kolinaa.

Vaimo, miestään paljon nuorempi,

kuuntelee vaiti, tympääntyneenä,

suupielet vääntyvät halveksuntaan.

Yes, love, sylkäisee katkerasti.

Rakkaus - loppunut aikoja sitten.

                      10

Harrods

Pöydät notkuvat tavaraa,

kauniina asetelmina.

Madam, pannaanko pakettiin?

Tämä tavaratalo myy kaikkea

- harmi, kaikkea ei voi ostaa!

Ostajia tungokseksi asti

osastolla joka myy – unelmia.

Kaksi yhden hinnalla.

Kassakoneet kilisevät.

Ei minun unelmani löydy täältä.

Haluan saunan portaille,

sinisten vetten äärelle,

kauas synkkiin metsiin,

maahan josta ei saa kaikkea.

Ei saa puheen sorinaa,

ei rakkauden tunnustuksia,

ei Harrodsin shamppanjavispilää.

Saa sen mitä on -  totuuden.

Pannanko pakettiin?

                      11

Queensway

Arabinainen,

huolella hunnutettu,

tarkkaan varjeltu,

lapsi rattaissa.

Arabimies,

tummassa puvussa,

itsetuntoa tulvillaan,

helminauhaa sormeillen.

Itsetunto, mitä se on?

hymähtäisi vaimo

- jos kysyisin.

Mutta ei tule esiin,

pois pimennosta,

katsoisin silmiin,

näkisin hymyn.

Ei, hunnun peitossa,

uskonnon vaatimuksesta,

hän ja minä Lontoossa,

kohtaamme kadulla.

Välillämme perinne,

ikiaiakainen muuriko?

Naisen huntu,

miehen valta.

Auringon paisteessa

- Queenswayllä.

                      12

Aamiaishuoneessa

Ihmisiä aamiaisella,

kasvoja joihin katse palaa,

joitakin  ei edes huomaa.

Mies, vihaisena heti aamusta,

kulmat kurtussa puhisee itsekseen.

Ei hyväksy tehtyä vääryyttä.

Uljaspovinen nainen kuin oopperasta,

leiskuva tukka, päättäväinen leuka,

vaatii äänekkäästi oikeuksiaan:

Muna on paistettava kaksi kertaa

- molemmin puolin, paahtoleipä myös.

Niin, ja kaksi tomaatinpalaa on oltava!

Tytär, teini-ikäinen, otsatukan takaa

haluaa vain kupin teetä ja palan sitruunaa.

Vihainen mies on jo lähtenyt.

- vääryyttä korjaamaan.

                      13

Päiväohjelma

Wetsbourne Terrace, Lancaster Gate,

Bond Street ja sitten Selfridges.

Oxford Street, Oxford Circus

Central Line ja Circle Line,

tienylitys ja Barbican Centre

- ja sitten syömään!

                      14

Westbourne Terracella

Royal Lancaster Hotel´in kulmalla

pieni rääsyinen eukonrähjä

touhukkaana nyyttejään penkoen

jupisee koko ajan itsekseen

- ikään kuin elämällä olisi tarkoitus.

Virtsalta löyhkäävä ämmäpaha

puistonpenkillä ihmeteltävänä.

Yllään takkuinen lammasturkki.

Monumentti arvoisellaan paikalla

siinä hienostohotellin kupeessa.

                      15

Hotellihuoneessa 2

Hurraa! Olen selvinnyt!

Olen tehnyt löytöretken

- itseeni.

Olen löytänyt toivoa,

pelkoa, ahdistusta, iloa.

Sallinut ne itselleni.

                      16

Hotellihuoneessa 3

Olen kerrannut elämäni uudelleen,

sellaisena kuin kaikki on ollut.

Miksi olen yrittänyt lannistaa ja latistaa?

Niin monelle mietteellä ja epäilyllä.

Ja haluan vain vajota pehmeään syleilyyn

- kuin silloin kauan sitten.

Miksi kiellän tunteen sisälläni,

kun se elää ja -  hakee sinua.

Nyt, juuri nyt muistan sen.

Lämpimänä henkäyksenä ihollani.

Kaukana kaukana kaunis tarina.

Tai siitä olisi voinut tulla!

                      17

Hän matkustaa yksin

Hän matkustaa yksin,

koska on pakomatkalla,

lukee kirjan takakannessa.

Istun avoimen ikkunan ääressä

kirja polvillani, viiniä lasissa.

Elämän kohisee – monessa tasossa.

Ylhäältä kuulen kikatusta

alhaalta tarkkoja vasaraniskuja,

pihalla naukuu kissa kaipaavasti.

Aivan ikkunan alapuolella puhuvat,

en ymmärrä mitä, olisiko hindiä.

Kirja vie toiseen todellisuuteen,

maisema vaihtuu, äänet kaikkoavat,

Nyökyttelen kirjailijan ajatuksille,

olen samaa mieltä, ymmärrän.

Kirjailija, nainen, matkustaa yksin

Firenzeen, Rioon ja Valparaisoon.

Ymmärrän.En ole matkustanut jonnekin

vaan - olen paennut jostakin.

Kohotan maljan pakenijoille.

Lentokone viheltää kohti Heathrowta.

Ovelta kuuluu hento koputus, kuuluu toinen.

Suloinen kuparinruskea siivoojatyttö,

hymyilee ja kysyy haluaisinko kahvia.

”Ma´m, would you like to have a cup of coffee?”

“Mitä sinä pakenet, tyttö pieni?” vastaan.

                      18

Portobello Roadilla

Maassa virttynyt huopahattu

hatussa  muutama kolikonraha.

Miehen olalla äkeä papukaija.

Kaikki kuin silloin ennen.

Posetiivi odottaa soittajan käskyä,

come on, esitys on valmis alkamaan.

Ilmoille helähtää hento soittorasian sointi.

Mies hymyilee hampaatonta hymyä

kiukutteleva papukaija olallaan

kadunkulmassa Portobello Roadilla.