Mielenterveyden häiriöt nousseet suurimmaksi työkyvyttömyyseläkkeen syyksi

Haloo, olisiko aika herätä, päättäjät?

Olipa kerran aika, jolloin työ kulutti miestä - uuvutti fyysisesti. Isäni muisteli joskus, kuinka ennen tukkimetsästä tultuaan oli aina syönnin jälkeen niin väsynyt että ei olisi ymmärtänyt mitä televisolla olisi iltaisin tehnyt kun pirtin seinähyllyn radiostakaan ei kuunnellut muuta kuin sunnuntaijumalanpalveluksen ja joskus uutiset ja myöhempinä vuosina, jotka minäkin muistan, lauantain toivotut. Kun uurasti metsässä tai talon töissä oli luonnollisella tavalla väsynyt. Nyt fyysinen väsymys on haettava erillisillä hölkkälenkeillä, spinningeillä ja muilla kuntosalikotkotuksissa. Nykyään istutaan vauvasta vaariin tietokoneen ääressä, puhutaan kännnykkään, ollaan kiireisiä -  istutaan ja istutaan, tuodaan työt kotiin ja nukutaan aivan liian vähän. Jo edesmennyt ystäväni, legendaarinen itänaapurin opas Sirnelän Eila, huvitti meitä Pietarinkävijöitä näyttämällä bussin ikkunasta luonnontieteellisen museon seinälakanalla kuvattua evoluutiota jonka aikana nelinkontin kulkeneesta eläinkunna edustajasta kehkeytyi pikku hiljaa kahdelle jalalle noussut ihminen jonka ryhti koheni yhä suoremmaksi. Eila totesi että katsokaa kuvaa toisin päin, ja olkoon se vaikka devoluutio. Tietokoneen, televisison ja loputtoman istumisen myötä ihmisen ryhti tulee kumarammaksi, kävely muuttuu ja kohta kumarina kuljemme varmaan nelinkontin, kun selkä ei kestä!Ei ihminen ole kehittynyt toteuttamaan tämänkaltaista elämää, liian kauakana luonnonmukaisesta kehityksestään.

Kuunnelkaapa mistä ihmiset puhuvat. He puhuvat ajan puutteesta, kiireestä ja rahasta. Kun ystävättäret tapaavat Sokoksen kahvilassa, tavallinen näky on että he pyyhältävät paikalle puhelimeen puhuen.  Aloittavat tehokkaan kahvin juonnin selitellen kuinka kiire on. Hoitavat siinä kahvin hörppimisen ohessa parin asiakkaan reklamaatiot ja pois lähtiessään, poskisuudelmia mannermaisesti vaihtaessaan, huudahtavat että oli tosi mukava tavata, joskus pitäisi tavata oikein ajan kanssa!

Työterveyslaitoksen professori Matti Ylikoski toteaa että työntekijän kokonaisvaltainen ote työstä, se miten hänen osuutensa nivoutuu kokonaisuuteen ja työn hallitseminen, ovat kadonneet. Muutostahti on liian kiivas. Ystäväni, kansainvälisen rakennus- ja teollisuusautomaatioyrityksen työntekijä, äärimmäisen taitava, sodanjälkeisen sukupolven ihannemies, vastuuntuntoinen, joustava ahkera, tekee aina töitä, viikonloppuisin kotonakin. Hänellä on äärimmäisen ymmärtäväinen vaimo jonka kanssa hänen on pakko lomilla lähteä sananmukaisesti "Timbuktuun" että olisi fyysisesti mahdollisimman kaukana työstään, muuten ei loman pidosta tule mitään. Fyysistä kuntoa on ikkäntyessä hoidettava, stressi ja tappava työtahti panevat vatsahapot ylösalaisin, henkinen kantti on kovilla. Hänenkin työhönsä on vaikuttanut teknologian kehittyminen, on seurattava useita viestintäkanavia, oma työajan tehokkuus on raportoitava, koska kaikesta on saatva korvaus työn tilaajalta, On oltava kytkettynä ulkomailla olevaan pääkonttoriin niin että taitosi on koko Euroopan yrityksen vastaava työtä tekevien käytössä. Hänen nuoremmat työtoverinsa eivät ehkä kyseenalaista kaiken järjellisyyttä yhtälailla kuin ystäväni. Nuoremmat lyövät herkemmin hanskat tiskiin tai ovat henkisesti ja fyysisesti vielä sen verran joustavia että kestävät höykytyksen, mutta eivät yhtä pitkään kuin ystäväni. Totuus on että Ylikosken mukaan vanhemmiten alkaa tulla yhä tärkeämmäksi syyt ja seuraukset. Kaiken järjettömyys alkaa rassata. Miksi uhrata kaikkensa kaukana olevien omistajien voiton maksimoimiseksi? Tätä hän entisenä vasemmistopoliitikkona kysyy usein itseltään.

Työkyvyttömyyseläkkeen syitä ovat varmastikin työn henkinen kuormittavuus, osaaminen, suoriutuminen, kestäminen ja kokemukset työn mielekkyyden katoamisesta. Professori Ylikosken mukaan ruumis ja lihaksisto oireilevat, jännittyvät kun pää ei kestä. Yhä nuoremmat valittavat tuki-ja liikuntaelinoireista. Kevyt toimistotyöei olekaan niin kevyttä kuin ajttelemme. Raskas työ vaatii raskaat huvit. Siksi tarvitaan vaikka velaksi tehden matka maailman ääriin. Tarvitaan yhä voimakkaampia elämyksiä, kun työ vie kaiket mehut - ilonkin.