Besök i Stockholm

I slutet av november åkte jag med en f.d. kollega, nuvarande vän till Stockholm på tre dagar. Före det var jag i Stockholm i början ab året, alltså ocksp den gången på vintern. 

Det finns en sak som varje gång jag besöker Sverige gör mig oerhört glad.
Det är svenskarnas sätt mot människor som dom råkar att var tvungna att umgås med. I butiken, i transportmedel, på gatan. Svenskarna utgår ifrån att vara vänlig mot en person som dom inte känner. Personen i fråga bemöts inte med misstänksamhet eller aggressivitet. Och det känns så skönt.

(forts att översätt min blog som jag först skrev på finska. Ber om lite tålamod.)

...

Asiat jotka joka kerta Ruotsissa käydessäni minua suunnattomasti ilahduttavat, liittyvät ruotsalaisten kanssa asioimiseen, kaupassa, linja-autossa, kadulla. Ihmiset kohtelevat toisiaan ystävällisesti, jotenkin toista arvostavasti. Muistuu mieleeni kun ruotsalainen tuttavani totesi joskus 1980-luvulla innostuneena itseanalyysiin: "Me Ruotsissa tiedämme kyllä miten tulee käyttäytyä muita ihmisiä kohtaan. Pitää olla inhimillinen, auttaa avun tarpeessa olevia, suvaita muualta tulleita, mutta siihen se sitten jääkin.Emme me päästä siirtolaisia lähellemme, emme avaa kotiemme ovia vieraille. He asuvat Rinkebyssä ja seurustelevat keskenään. Emme me pane sydäntämme likoon samalla tavalla kuin te suomalaiset." Hmm, voi siinä olla perääkin.

Mutta ystävällinen käytös, toisen ihmisen huomioonottaminen, auttaminen ja opastaminen tekevät elämisestä jotenkin duurivoittoisempaa. Jotain erilaista siinä täytyy olla kun se aina vain minut uudelleen yllättää ja jaksaa minua ihastuttaa.

Asuimme ystävättäreni Raijan kanssa Söderissä Hotelli Alexandrassa Magnus Ladulåsin kadulla Medborgarplatsin lähellä. Hotellin vastaanotossa oli sympaattinen mieshenkilö harjoittelevana vastaanottovirkailijana ja hänellä opastajana toinen mieshenkilö joka toivotti tervetulleeksi ja selitti meille että kyseessä on harjoittelutilanne. Tuossa tuokiossa meille järjestyi yksi yhden hengen huone johon saatoimme viedä matkatavaramme. Toine huone järjestyisi iltapäivän puolella. Muuten hyvä huone mutta siellä oli ongelmana korvia vihlova ujellus. Riensin heti reklamoimaan vastaanottoon. Harjoittelija totesi pilke silmäkulmassa: "Sielläkö se kadonnut kissanpentu on? Haemme sen pois sieltä." Leikki sikseen, minulle kerrottiin että hotellin taholta äänihaitta hoidetaan sillä aikaa kun olemme kaupungilla asioilla. Ja niin tapahtuikin.

Ystävämme Ingrid oli tullut hotellille meitä odottamaan sillä aikaa kun kiertelimme Söderin halleilla. Ja taas pehmeä ruotsalainen ystävällisyys ympäröi meidät. "Oj vad kul att träffas." Ingrid kaivoi laukustaan piparkakut ja pullon terästettyä aitoa ruotsalaista hehkuviiniä. " Kära ni , välkomna till Sverige! Ja niin skoolasimme näkemisen riemusta ja adventin kunniaksi. Ingridiä kuunnellessani mietin että ruotsin kieli rakentuu eri tavalla kuin suomen kieli muutenkin kuin että edustaa aivan eri kieliryhmää. Ruotsin kielessä on jotain valmiiksi aseista riisuvaa:" Snälla ni, va kul att ni äntligen är här. " " Oj vad roligt..." " Nämen vad bra..." Ruotsalainen ilmaisun pehmeys pisti silmääni Huddingessa kävellessämme Ingridin asuintaloa kohti. Ejdervägenillä oli autoilijoille 30 km nopeusrajoitus ja kyltissä lisäksi kehoitus:Tänk på att köra mjukt! Mieti pehmeästi ajamista! Ei suomen kielessä edes ajatus kulje opastetekteissä tällä tavalla, meillä annetaan suoria käskyjä: Aja varovasti! Kun vierailun jälkeen kävelimme takaisin bussille numero 704 pitkin Ejdervägeniä ja nopeusrajoitus muuttuui risteyksessä 50 kilometriksi, rajoituksen alla oli kyltti: Tack för visad hänsyn! Kiitos osoittamastanne huomioinnista (varovaisuudesta)! Pidän tavasta olla provosoimatta.

Kuuntelin maanalaisessa kuulutuksia. Pakostakin aloin ajatella että ihmekös tuo jos ruotslaiset itsekin nauravat kansankodin opastuksille ja sanovat:" Jos ei ole opastusta emme tiedä miten avata ovi." Maanalaisen asemaa lähestyttäessä korviini tarttui kuulutuksista kehotus: "Tänk på avståndet mellan vagn och plattform när du stiger av" Ajattele vaunun ja laiturin välistä rakoa kun nouset vaunusta.

Vanhassa kaupungissa Österlånggatanin varrella on ihastuttavia pieniä käsityöläiskauppoja ja kellarikahviloita ja -ravintoloita. Raijan kanssa kolusimme kaikki ihanat tekstiilikaupat, joissa oli Carl Larssonin taulujen mukaisia sieviä pyyheliinoja, brodeerattuja tyynyliinoja, esiliinoja, pikkusieviä kodin somisteiteita ja julpyntiä. Minusta pynt jo sanana kertoo pynttäyksestä. Ruotsalainen joulua on täynnä somisteita, vanhan ajan tonttuja ja enkeleitä, kynttilöitä, piparkakkuja ja Larssonin Karin punaisessa mekossaan ja lakissaan omenakoreineen koristaa seinällä roikkuvaa pyyheliinaa. Menimme pikkuriikkiseen puotiin täynnä koruja. Raija halusi itselleen karpalon tai puolukan näköiset korvakorut ja ihasteli niitä pannen koko ruotsin kielen arsenaalinsa peliin, puhui nopeasti ja paljon. Puodinpitäjä vastasi suomeksi: "Minulla on täällä lisää erilaisia punaisia joulukorviksia, voin laittaa niihin hopeakoukut. Se ei vie kuin hetken." Kaupanpitäjä oli siis suomalainen. Maanaalaisen asemalla Slussenilla ihmetellessämme miten pääsemme Fruängeniin, luoksemme tuli jälleen suomalainen Kainuusta lähtöisin oleva ystävällinen nainen, johon ruotsalaisuus oli vuosikymmenien aikana lyönyt leimansa:" Mie voin auttaa teitä. Mie menen iteki Fruängeniin. Tulkaa vain minun perässä." Kodikasta. Ihanaa samanveroisuutta, huomioonottamista ja auttamisen halua. Luontevaa kanssakäymistä meidän suomalaisten ja ruotsalaisten kesken.

On mukavaa että meidän naapurimaamme on Ruotsi. Siihen suuntaan on aina helppo matkustaa. Arlandan kentältä vain junaan ja hetkessä olet Tukholman keskellä. Sergelin torilla näet koko ruotsalaisen yhteiskunnan kaikkine eksoottisine muualta tulleine lisäväreineen, joita me Suomesta jo 1960-luvulla tulimme ihastelemaan. Nyt se on täynnä joulumarkkinoiden kojuja. Ruotsissa on nykyään ihan erilaista käydä kun me suomalaiset emme enää tunne alemmuutta. Olemme EU-kansalaisia, tasaveroisia. Niin on hyvä.

Yksi muisto vuoden 1968 paikkeilta vielä lopuksi. Meitä oli kaksi pariskuntaa talvisella Ruotsin vierailulla. Laiva tuli aamuvarhaisella  Skeppsbrolle aivan Vanhan kaupungin kylkeen. Oli pakkanen, lunta maasaa, kylmä viima, kun lähdimme heti kahdeksan jälkeen kävelemään laivalta Vanhan kaupungin kujien kautta kohti Sergel torgia. Jouduimme aivan Kuninkaanlinnan lähellä pysähtymään risteyksessä ja odottamaan kun ohitsemme ajoi iso musta henkilöauto. Hämmästyksemme oli suuri. Auton takapenkiltä meitä katsoivat ystävälliset hymyilevät kasvot. Vanha kuningas, nykyisen kuninkaan isoisä Kustaa VI Aadolf oli matkalla töihin Kuninkaanlinnaan!