Maaliskuisia aatoksia - yleistä ja henkilökohtaista

On kaunis maaliskuun lauantaina. Mietin kulunutta viikkoa ja ajatuksia ja asioita joita sen aikan nousi esiin.

Maanantaina keskipäivällä tapasin Senioripuolueen jäseniä ja keskustelimme käytännön asioista koskien puolueen vuosikokousta. Yhteinen loppupäätelmä tapaamiselle oli että Senioripuolueella olisi tialus ja sille olsi tarve kunhan saisimme jotenkin mukaan ne jotka ajattelevat Senioriliikkeen, professori Sirkka-Liisa Kivelän toimesta syntyneen, hienon kansanliikkeen tavoin. Seniorikansalaisuus ja eläkeläisten asioista huoltapitävien määrä ei ole riittävä. On tärkeää että ikäihmiset voivat identifioitua johonkin ryhmään, jonka tietää pitävän huolta heidän hyvinvoinnistaan ja heidän tarpeistaan.

Iltapäivällä maanantaisi opiskelen englantia yhdessä 12-vuotiaan nuoren herran kanssa, hän ei ole ollenkaan innostunut kielestä, kätkeytyyotsatukan taaksen ja miettii vain milloinkanhansessio on ohi. Olen käyttänyt paljon aikaa hänen vapauttamisekseen ja siihen että opiskeluun tulisi iloa mukaan ja virheet olisivat vain hauska apuneuvo kielen kommervenkkien opettelemisessa. Olen koko työurani aikana, siis kieltenopettajana ja kielten o0ppikirjantekijänä pitänyt johtotähtenäni tunnelmaa jossa opiskelu tapahtuu. Leppoisuus ja hyväksyvä huumori ovat oikein käytettyinä ihan yhtä tärkeä työväline kieliopin säännöt tai jopa tärkeämpi. Kielet ovat sosiaalisen kanssakäymisen väline ja keskustelukumppania silmiinkatsominen tai siis siihen uskaltautuminen on kielenkäytön perusjuttu. Omille kengille tai seinälle puhuminen ei ole kommunikaatiota. Tätä me ensimaanantainakin treenaamme nuoren herran kanssa. Teen kuperkeikan kun hän uskaltaa nostaa katseensaja sanoa vaikka Yes juuri minulle, ei kirjalle, ei pöydälle, ei kynälle eikä penaalille.

Tiistai oli omna itseni huoltopäivä. Olen sitä lykännyt ja lykännyt, mutta tiistaina ajelin junalla Helsinkiin ja kävelin UltraRöntgeniin citykäytävän varrella aivan Stockmannia vastapäätä. Rohkeasti vai mammografiaan ja ulträänitutkimukseen. Olen jo kahdeksan vuoden ajan käynyt siellä mammografiassa. Miksi Helsingissä? Siksi että tämä paikka on niin upeasti toimiva, niin ystävällinen ovenavauksesta lähtien. Siellä tiedetään miten keljulta ja pelottavalta rintojen tutkiminen naisesta tuntuu. Röntgenlääkäri Matti Kestilä on aivan mahtava. Leppois, jutusteleva lämmin lääkäri. Selostaa ja kertoo mitä selostus tarkoittaa ja lausunnon saa poislähtiessä. Totta, tämä on yksityissektorin tarjoamaa palvelua. Mutta säästän kahden vuoden aikana tilille tutkimuksen vaatiman summan. Nyt olen alkanut säästää jo seuraavaa summaa. Sitten Ultra Röntgenistä suoraan gynegologin vastaaotolle Kalevankadulle. Aikaisemmat gynegologini ovat olleet yhtä lukuunottamatta miehiä. Nyt valitsin etukäteen tarkkaan lukien ja perehtyen eri lääkäreihin gynekologi Anna-Kaisa Larkio-Miettisen: Ja voi, miten nappiin osunut valinta. Huolellinen tutkimus, oireiden kuuntelu, papa-näyte ja tunnustelun lisäksi tutkimus ultraäänilaitteella, ystävällisesti selostaen. Meitä oli huoneessa kaksi naista keskustelemassa naisena olemisesta, ikääntymisestä, jopa perusterveydenhoidon kehittämisestä. Tulin melkein rallatellen ulos Kalevankadulle päivän siihenastisista kokemuksista tyytyväisenä.Pelottavavuus oli hälvennyt ja nyt voin toivottavastikaksi vuotta elellä näiltä osin yllättävän terveenä. Koska se että saa olla terve ei ole itsestäänselvyys kun ikää tulee lisää. Selkähän minulla on tohjona, mutta en valita. Kun en jumpaa, selkä oireilee. Kun nostan liian painavia taakkoja, selkä oireilee. Kun ole stressaantunut ja alamaissa, selkä oireilee. Mutta en laske sitä kuitenkaan sairaudeksi ja toivottavasti säilyn selkäni kanssa välilöissä tähän malliin jatkossakin.

No, sitten keskiviikkona ensin pankkiin ihmettelemään että miksi tilit ovat tyhjät ja raapimaan kasaan sen verran rahaa että saan remontin maksettua. Ja sitten olikin jo aika kiirehtiä Senioripuolueen Hämeen paikallisosaston kokoukseen. Ilahduttavaa että kokukseen oli saapunut parisenkymmentä ihmsistä. Ehdotettiin etukäteen että rupeaisin paikallisosaston puheenjohtajaksi. Ei, en halunnut sitä ja halusin tässä vaiheessa jäädä hallituksen ulkopuolelle tekemään asioita rivijäsenenä ja vapauttamaan energiaani muihin mielenkiintoisiin asioihin, kuten Kulttuurilautakunna jäsenyyteen. Se on mielenkiintoista, vaikka työnhän tekevät eri kulttuurialojen ammatti-ihmiset kun tuovat hyväksytettäväksi hankkeitaan. Keskiviikkoiltana lähdin vielä yllättäen houkuttelun tuloksena Il Divon konserttiinHartwall Areenalle. Konsertti oli musiikillisesti hyvä, laulajat hyviä ja sööttejä nuori herroja, mutta kaikki oli jotenkin liikaa hallinnassa. Spontaanius ei kuulunut asiaan, kävely ja koreografia oli maltillisen laskelmoitua. Ja sitten - pang! - minuun iski huono olo. Viinillä oli ilman muuta osuutta asiaan mutta se yllätti minut niin täysin. Tulin kotiin huonovointisena, ja kuumeisena kuten aamulla huomasin mitatessani kuumeen ja edelleen huonovointisena. 

Torstai ja perjantai menivät kuumeen kourissa vatsaa parannellen. Eli ilmeisesti joku vatsapöpö yhdistettynä ruokaan ja viiniin. Huh! Siinä nukkumisen välillä mietin terveydenhoitoa ja tilannetta Lahdessa. Sosiaali- ja terveysdenhoitosektorin toimialajohtaja Liukko jättää paikkansa. Hänen taitavauuttaan kiiteltiin. Mutta varmasti hänkin turhautui siihen että niukuus on ollut toimivien palveluiden kehittämisen ohjenuorana näihinkin asti ja nyt on edessä syksy ties kuinka syvään lamaan. Keikkalääkäribusiness ei olekaan se tuottavin ratkaisu. Mietin sitä että siinä on paljon perää että nuori keikkalääkäri ei osaa vielä kunnolla diagnoosintekoa ja ettei syytettäisi väärästä arviosta , joutuu ottamaan diagnoosn Päijät-Hämeen Keskussairaalan kokeneemmilta kollegoilta. Se ei ole kustannustehokasta se! Ja sitten vielä kun lääkäri ei osaa kunnolla suomea, potilaalle jää epävarmsuus siitä että tuliko oikein ymmärretyksi ja menikä varmaan vasen oikealle ja perna ja sappi kohdilleen. Epävarmuudessaan hän varaa uuden ajan varmistaakseen että vaiva tulee oikein hoidetuksi. Näistä asioista tullaan tekemäöän vielä paljon tutkimuksia ja tullaan havaistemaan ikäviä asioita.

Ja nyt on lauantai, siis ihana auringonpaiste ulkona. Presidentti Koivisto sanoi television Ykkösaamussa että tämänhetkinen rahoituskriisi on lähtöisin dollaripohjaisesta finanssipolitiikasta ja kun USA:ssa alkoi kriisi asuntomarkkinoiolla ja pankeissa se heiulauttaa nyt koko maailmaa. Hänen mielestään tälle tilanteelle ja sille miksi se vielä kehittyy eole mitään aikaosempaa mallia. Jostain ennakoimatonta ja uudelleen muotoutumista maailmanmeno tulee näkemään. Ja nyt minä lähden lenkille.