Sisäisen maailman kuva

"Masennus on muotia." "On vain otettava itseä niskasta kiinni!" "Ei muuta kuin eteenpäin vaan, suunnitelmia tekemään! " "Pitää olla tavoite!" "Päämäärä!" Tässä nippu ohjeita masentuneelle. Hänelle, joka on yrittänyt pysyä mukana oravanpyörässä, mutta voimat ovat hiipuneet. Opiskelut ovat alkaneet tuntua ylivoimaisilta, järjettömiltä. Kuvaan ovat tullet paniikkikohtaukset, pelkotilat, ne invalidisoivat ja torpedoivat opinnot. Arvottomuuden tunne lisääntyy. Ei vain pysty, ei kertakaikkiaan pysty. Kotona on yritettävä lievittää ahdistusta - tölkki siideriä, kaksi tölkkiä, kolme, tuska yltyy, lisää siideriä. Katastrofin ainekset alkavatkin jo olla koossa. Muutaman päivän siideriputki, kallista puuhaa sitä paitsi, reppuun mahtuu 10 purkkia siideriä, 32 euron satsi päivässä. Pohjakosketus on parin päivän päässä ja se on otettava. Alkoa ja rauhoittavia lääkkeitä - ensimmäinen ensiapukäynti, hiilitabletteja ja rauhoittavia että selviää seuraavaan päivään. Kierre jatkuu ja huipentuu keskushermostolääkkeiden ja siiderin yhteisannokseen, itsetuhoisuus ei ole enää leikin asia, nyt tilanne on jo vakava. Onneksi yöllinen viesti henkilölle joka tajuaa että on toimittava. Huoltomies avaa oven, poliisit ja ensiapuhenkilökunta tulevat ja ahdistunut, joka haluaa olla vähän kuollut pelastuu. Kuolemantanssi katkeis. Mielessä se pyörii vieläkin, se tanssin pyörre. Kun ei halua eikä pysty omakotitaloon, citymaasturiin eikä elintasokilpaan.

Yhteiskuntamme paineet nykyisellään eivät ole herkkien ihmisten puuhaa. Eivät ainakaan nuorehkojen mieshenkilöiden. Sydän täynnä tukahdeutettua rakkautta, välittämistä ja välitetyksi, ymmärretyksi tulemisen janoa - vastassa mahdottomuus. Ja syvästä arvottomuudentunteesta esiin kaivautumista. Pitkä tie.

Kyllä me vielä heräämme tässä big brotherien, idolsien, formuloiden ja pokerinpeluulla miljonääriksi, optioiden, talouskatsausten maailmassa? Laskevien tuottavuuskäyrien, finassikuplan puhkeamisen maailmassa ei ole kovin viihtyisää. Kaikessa on kyse rahasta - ei ihmisestä. Mutta oottakaapa vaan,  kohta me alamme rakentaa toisistamme välittämisenja pehmeämpien arvojen Suomea. Suomalaisista tulee hymyileviä, leppoisia vähällä toimeentulevia toisitaan välittäviä, niin kuin olivat sodan jälkeen. Ei kanneta ulkonaisen menestymisen, suvun maineem paineita hartioilla, niin että  on pakko luovuttaa.

Odotan kuin kuuta nousevaa leppoisampaa aikaa, jossa viisaat kertojat istuvat kivellä ympärillään oppilaita jotka lumoutuneina kuuntelevat kertojan tarinoita. Nyt on tuotettu tietokoneet, tallentavat digiboksit, lisämuistit, teräväpiirtotelevisiot, navigaattorit, paikantimet, suuntimet, tukiasemat, serverit ja hiukkakiihdyttimet, huumaavat aineet - sisältö puuttuu!  Läheiseni, tuskasi on kuultu, sinä olet sisällöntuottaja ja oman tarinasi kertoja. Sata kuva sisäisestä maailmastasi on satojen , tuhansien, meidän  ihmisten sisäinen maailma, koska me emme voi hyvin. Kerro heidän tarinasi ja samalla omasi. Näytä meille kuvasi - anna meidän katsoa tätä aikaa ja omaa itseämme niin kuin sinä olet sen nähnyt. Eihän tämä näin voi jatkua! Et sinä turhaan kipuile.