Naapurissa työskennellään pidempään kuin meillä

Helsingin Sanomat valisti minua pääministeri Vanhasen keksintöön liittyen teettää töitä suomalaisilla 65-67-vuotiaiksi, eläkeikäkaton ollessa ehkä 7o v, siis valisti minua siitä että Ruotsissa jaksetaan töissä pidempään kuin Suomessa. Mallina on käytetty yli 74-vuotiasta sairaanhoitajaa, joka iloisena ja innokkaana jatkaa vielä työntekoa kahdessa eri osa-aikaisessa työssä. Jutusta käy ilmi että hän haluaa olla mukana erilaisissa työyhteisöissä. Hän arvostaa edelleen elämässään vaihtelua, jännitystä, inspiraatiota ja uusia tuttavuuksia.

Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa jaksetaan painaa töitävanhemmiksi kuin Suomessa. Norjassa tavoite-eläkeikä on 67 vuotta mutta käytännössä Norjassakin eläköidytään keksimäöärin 63-vuotiaina. Vuonna 2011 Norjassa voi jäädä eläkkeelle 62-75 vuoden ikäisenä.Sitä paremman eläkkeen saa mitä pidempään jaksaa töitä tehdä. Norjassa työttymyyslukukin on vain n 2,6%. Ruotsissa ja Italiassa jaksetaan töitä paiskoa tavoitetta pidempään. Italiassa tosin eläke ikä on 57 vuotta. Ja Ruotsissa siirrytään aikaisemmin sairauspäivärahalle kun taas Suomessa jäädään suoraan eläkkeelle. Suomessa sekä miehet että naiset jäävät eläkkeelle tavoitetta aikaisemmin, miehet n 60-vuotiaina ja naiset n 62-vuotiaina. Työttömyyseläkkeet ja varhaiseläkkeet houkuttelevat meillä väkeä pois töistä. Saksassa suuri eläkeuudistus, eläkeiän nosto 65 vuodesta 67 vuoteen tapahtuu asteittan vuodesta 2012 lähtien. Saksassakin työvoimasta väestökehityksen johdosta on pulaa tulevaisuudessa. Sielläkin väki ikääntyy ja sielläkin on suuria ikäluokkia. Kaikissa malleissa näyttää väen pitämisessä pitkään töissä porkkanana käytetyn korostettua eläkettä. Kun ajattelee 70-vuotiaana eläkkeelle jäävää, hänen todennäköinen kykynsä nauttia korotetusta eläkkeestä jää vain muutamaan vuoteen. Valtion kannalta hyvä mutta yksilön kannalta huono.

Itse jäin eläkkeelle 63 vuotta täytettyäni mutta jouduin vuoden 1994 eläkeuudistuksen vuoksi tekemään 8 kk yli saadakseni täysimääräisen työeläkkeen. Moni työtovereistani on halunnut tehdä töitä eläkeiän täyttymisen jälkeenkin, kartuttaahan se eläkettä 2,5 % kuukausittain. Minä elän mieluusti vähän pienemmällä eläkkeellä ja nautin vapaudesta ja tekemisen mahdollisuuksista, kun vielä potkua riittää. Huomaan kyllä monella tavalla tarvitsevani enemmän aikaa asioiden tekemiseen. Osin se on sitä että tiedän aikaa riittävän, osin se on myös jonkinlainen henkinen tarve ottaa rauhallisesti. Olen kyllä haalinut kiitettävästi erilaisia harrastuksia jaluottamustehtäviä, kuten Senioripuolueessa mukana olemisen ja sen myötä kaupungin varavaltuutettuna ja kulttuurilautakunnan jäsenenä toimimisen. Raja on nykyään mittarina kaikkeen. Kun ihmiset saadaan pysymään töissä pitkään, he kuolla kupsahtavatkin nopeammin eivätkä ole syömässä kalliita eläkeeurojaan.

Työilmapiiri, työpaikat, johtaminen, optiot, kaikki tämä turbulenssi työelämässä on saanut aikaan sen että eläkkeelle pääsy on kuin turvasatamaan purjehtisi. Taakse jää taisto, riita. Ihmisten henkinen kantti usein pettää ennemmin kuin fyysinen. Fyysistä kremppaakin kestää paremmin kuin huonoa työilmapiiriä. Samalla kun eläkeikää nostetaan, ja aivan ilmeisesti tämä pääministeri Vanhasen Lapin laduilla ideoima eläkeiän nosto voimaan astuu, vaikka työmarkkinajärjestöt kuinka vastaa panisivat. Se on yleiseurooppalainen väestö- ja kansantalousasiantuntijoiden yhteinen johtopäätös.Mutta samalla Vanhanen vosi hankia hiljalleen hiijdellessään miettiä miten vaikuttaa johtajuuteen, johtajien ahneuteen ja työpaikkojen ilmapiiriin niin että työntekijät jaksavat 65-vuotiaiksi. Jos eivät jaksa, erilaiset yhteiskunnan terveydenhoidon palvelut heille on kuitenkin suotava vaikka eläke aikaistuessaan jäisi toimeentulominimiin, jos siihenkään. Jos on pariskunta, avopari tai muuten useampi rahantuoja asuu saman katon alla, on toimeentulo tietenkin helpompaa. Mutta yksinelävät ovat ja tulevat olemaan "liemessä" eläkeikää lähestyessään mutta ei siihen yltäessään.