Cladonia Cocciferan ja Betula Pendulan yllättävä kohtaaminen
(Helvi Juvosen runon Pikarijäkälä innoittamana)
PIKARIJÄKÄLÄ
Luuk. 17:21
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan, ja sade täytti sen, ja pisarassa kimalsi taivas tuulta pidättäen.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan: Nyt malja elämämme rikkaudelle.
Helvi Juvonen Pohjajäätä, 1952
Cladonia Coccifera on juuri ehdottanut paikallaolijoille maljaa hienon syyspäivän kunniaksi kun jostain korkeuksista juhliin liihottelee hieman kevytmieliseltä vaikuttava kuokkavieras, keltapunahameinen Betula Pendula. Betulanavoin keimailu hipoo jo mauttomuuden rajoja. Miksi hänen on vielä tehtävä muutaman ylimääräinen pyörähdys? Sitten hän laskeutuu aivan Cladonian eteen. Cladonia katsoo vaivautuneesti tulijaa ja tervehtii Betulaa muodollisen pidättyvästi. Betula pahoittelee tunkeutumistaan ja liian räiskyvää pukeutumistaan, koska huomaa tulleensa ilmeisen arvokkaaseen tilaisuuteen. Cladonia ei sano mitään, tuijottaa vain maahan, mutta muut Cocciferan suvun jäsenet toivottavat tulokkaan tervetulleeksi. Kehuvat tämän pukua hurmaavan kauniiksi.He kertovat että ovat viettämässä perinteistä sukujuhlaa. Tilaisuus on varsinkin nuorempien osallistujien mielestä saanut jo haukottavan pitkäveteisiä piirteitä. Maljoja on jo kohotettu ties mille kaikelle. Betulan keimaileva iloinen olemus tuntuu piristävältä. Betula katsoo korkeuksiin, aivan sammaleisen kiven kupeeseen asettautuneen rauduskoivun latvaan. Hui, tulinpa minä korkealta, melkein taivaasta asti, hän taivastelee puoliääneen. Samassa tuuli alkaa soittaa iloista masurkkaa ja se saa Betulan serkut innostumaan. Cocciferan sukujuhlien käsikirjoitus muuttuu täysin. Tuuli kieputtaa aina vain lisää keinuvia kelta-, puna-, onpa joukossa vihreähameisiakin tanssijoita.Cocciferat seisovat jähmettyneinä pikarit käsissään, lumoutuneina näkemästään. Betula liittyy tanssijoiden joukkoon ja he siinä sammalmatolla he esittävät huikean tanssiesityksen. Masurkka muuttuu cshardakseksi, välillä mennään jenkkaa ja sottiisia mutta aivan viimeksi villinä pyörivää valssia. Sitten tuuli yhtäkkiä tyyntyy. Uupuneet tanssijat kerääntyvät Betulan ympärille kysellen,mitä täällä oikein tapahtuu. Cladoniakin on jo vapautunut. Hän sanoo että Cocciferan kokavuotinen sukujuhlahan tämä on ja ennen kuin Betula ilmaantui paikalle hän oli ehdottamassa Cocciferojen perinteistä maljaa elämälle. Hän kääntyy Betulan ja kaikkien Pendulan serkusten puoleen ja pyytää heitä juomaan kanssaan pikarillisen kaikelle tälle, elämän rikkaudelle. Heidän siinä juodessaan tuuli rauduskoivun lehdissä alkaa soittaa riemullisen päivän päätteeksi ja sukujuhlan lopuksi aivan hiljaa: Niin kaunis on maa, niin korkea taivas. Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas ja varjoisat veet, niin varjoisat veet. Päivä on kirkas, vain metsässä tuulee. ...
