Kulttuurilautakunnan jäsenyys

1. Miksi halusin juuri kulttuurilautakuntaan?
- Syynä oli haluni tukea meidän lahtelaisten ja siinä samalla muidenkin lähialueiden ihmisten kulttuuri-identiteettiä. Eli sitä, mihin me kulttuurisesti kuulumme ja mikä tuntuu meille omalta. Se auttaa meitä hyväksymään myös muita kulttuureja. Lahtihan on monelta suunnalta tulleiden kulttuurivaikutusten kohtauspaikka.  Syynä on myös haluni olla viemässä eteenpäin hyviä kulttuurikasvatuksen kehittämishankkeita. Haluni on myös osaltani vaikuttaa siihen miten Lahteen tulevien vierailijoiden käsitys Lahdesta muodostuu. Lahti metropolialueena on kiinnostava ja ulottuvilla oleva kohde. Helsinkiläinen voi aivan hyvin tehdä päivän kulttuuriretken junalla Lahteen ja kokea paljon: hyppyrimäet, harjumaiseman, hämäläisyyden, nauttia konsertista Sibelius-talossa tai iltapäivänäytöksestä teatterissa. Ja hämäläisestä perinneruuasta … niinpä … missä? Naapurikunnan, Hollolan puolella!

 Myös kulttuuritoimi joutuu painiskelemaan ikääntymisen mukanaan tuomien haasteiden kanssa. Sen kanssa että ikääntyneet eivät syrjäydy kulttuuripalveluja kehitettäessä. Näitä ja niin paljoa muitakin hankkeita haluan olla mukana tukemassa, antamassa hyville innovaatioille mahdollisuuksia. Niukkenevissa rahallisissa raameissakin voi tehdä asioita. Tiedän että kulttuurilautakunnassa joudun paneutumaan rahallisiin resursseihin, realismin mukanaan tuomiin rajoihin, keskustelemaan, ottamaan kantaa erilaisiin hankkeisiin, priorisoimaan, mutta ehkä joissain kohdissa voin vaikuttaa siihen että minunkin visioni tulevasta toteutuisi.

2.     Sivuaako työni kulttuurialaa vai olenko kulttuurin harrastaja? 
  Muutama sana työstäni/harrastuksestani.

Työni 35 vuotta kieltenopettajana aivan aluksi opiskeluaikana Helsingin yhteislyseossa, auskultoinnin jälkeen Helsingin ranskalaisessa koulussa, sitten Alppilan kokeilukoulussa, Hollolan lukiossa ja parikymmentä vuotta Lahden iltakoulussa, nyttemmin aikuislukiossa, jossa toimin myös yli kymmenen vuotta apulaisrehtorina, on kulttuurialalla toimimista sekin.

Kieleten opettaminen on ollut perehdyttämistä kielialueen, lähinnä eri pohjoismaiden kulttuuriin laajemmin ja aloittain kirjallisuuteen, teatteriin, musiikkiin ja museoihin. Kouluvierailuilla osana on aina ollut teatterissa käynti. Helsingin Svenska teatern, Tukholman Stadsteatern ja Dramaten ovat tuttuja paikkoja. Kontaktikouluna oli useita vuosia Upsalan lukiokoulu ja lähinnä sen teatteri- ja musiikkilinja. Kieltenopettajana olen aina puhunut luovuuden puolesta. Silloin kun sanat loppuvat muu luovuus nousee kunniaan: piirtäminen, näytteleminen, musiikin avulla ilmentäminen, kaikki on sallittua.

Olen saanut jopa Ruotsalais-suomalaisen kulttuurirahaston palkinnon (sitä ei voi itse hakea, se myönnetään) em. toiminnasta. Lisäksi olen 20 vuoden ajan muun työn ohella ollut mukana oppikirjatyöryhmissä ja kirjanimikkeitä on kertynyt n. 20 kpl. Sen työn puitteissa olen tutustunut henkilökohtaisesti pohjoismaisiin taiteilijoihin, muusikkoihin ja teatterintekijöihin. No, tämä kaikki on  vain raapaisu omaa työhistoriaani.

Kulttuuriharrastuksistani omakohtaisesti läheisin on kirjoittaminen. Kirjoitan proosaa ja runoa. Olen jopa suorittanut Oriveden Luovan kirjoittamisen kurssin. Nyt tosin kirjoittaminen on lähinnä blogin kirjoittamista omille kotisivuilleni. Lahdessa vahvana elävä harrastekirjoittaminen mutta myös alueellisten kirjailijoiden työ ilahduttaa minua suuresti.
Käyn teatterissa ja konserteissa  mutta en sen enempää kuin kuka tahansa jolla on siihen varaa. Ja minusta meidän onkin huolehdittava että siihen on varaa niin että liikuntarajoitteiset, vanhukset, ym saisivat tarjonnasta oman osansa.

Kuvataiteet innostavat paljonkin, minulta vain tuppaavat aina taidenäyttelyissä loppua sanat kesken ja tunnen itseni usein niin huonoksi kuvataiteen ”kuluttajaksi” kun en osaa huudahdella asiantuntevasti oikeilla termeillä ajatuksiani taideteoksesta. Minulle kuvataide on useimmiten hyvin henkilökohtainen kokemus itsekseen miettimistä vaativa tapahtuma. On pakko mainita sekin hullutus, että olen itse maalannut yhden taulun. Päätin öljyväreillä maalata iltahämärän kesäisen näkymän järvelle. Ja sitten maalasin sekoitettuani värit, joista tuli mitä sattuu. Ystäväni vei taulun kehystettäväksi Lahdessa vaikuttaneeseen galleriaan ja tuodessaan taulun takaisin ystäväni sanoi varsin tunnetun ja arvostetun taideasiantuntijan, joka oli hänen isänsä, kysyneen: ”Mitä tämän taulun maalaaja tekee työkseen?” Ystäväni oli vastannut:” Hän on kieltenopettaja.” Siihen isä oli todennut:” Kerro terveisiä ja sano että jatkaa vaan sillä kieltenopettamista.” Taulu on edelleen tallella ja koristaa makuuhuoneen seinää, tosin katseilta syrjässä.

3.   Mitä haluaisin kulttuurilautakunnan saavan aikaiseksi meneillään olevalla vaalikaudella?
- Haluaisin olla varmistamassa sitä että vaikeassakin taloudellisessa tilanteessa innovatiivisuus saisi kukoistaa, museo, orkesteri ja teatteri edellytykset toimia. Nuorten ja lasten kulttuurielämysten tukemiseksi laadittujen Kulttuurikortti- ja Efekti-hankkeiden lisäksi toteutuu toivottavasti myös jonkinlainen Iki-Efekti-hanke ikäihmisille, liikuntarajoitteisille, mielenterveyskuntoutujille. Ikäihmisiä ei enää tarvitse kasvattaa nauttimaan kulttuuritarjonnasta, he osaavat jo sen.
Muistutetaan että otetaan ikäihmiset mukaan niin kulttuuritiedon ja –taidon opettajina nuoremmille kuin kulttuurin kuluttajinakin. Kulttuuri on oiva tuki yhteisöllisyyden kehittymiselle.

       4.                Muita toiveita lautakunnan työskentelyn suhteen.
- Toivon tietenkin tiimityötä parhaimmillaan. Sitä että arvostamme ja kuuntelemme toistemme äkkipäätään yllättäviäkin mielipiteitä. Olisimme lautakunnassa yhteisellä asialla, puolueista riippumatta. Olisimme sopivan realisteja ja sopivasti innostuvia. Tarpeeksi aikaa asioihin paneutumiseen. Jalkaudutaan, käydään paikan päällä eri hankkeiden ollessa listalla. Perehdytään ja hankitaan tietoa. Olen niin noviisi että haluan aluksi ainakin kuulla ja oppia.

Taisin vastata aika paljon asian vierestäkin, jotenkin asiaa kuitenkin hipaisten. Paljon on sellaisiakin odotuksia jotka eivät voi toteutua kun eivät kuulu kulttuurilautakunnan toiminnan piiriin. Eiköhön se realismi kartu lautakunnassa istumisen ja asioihin paneutumisen myötä. Kokemus  on parhain opettaja.