Lahdesta metropolialueen viihtyisin ja ystävällisin kaupunki

Lahden sijainti on ihanteellinen. Vain vajaa tunti junalla Helsinkiin, Vantaa-Helsinki on paitsi pääkaupungin myös Lahden oma lentokenttä, kerran tunnissa suota bussiyhteys suoraan lähtöselvitysten ovelle. Lahti sijaitssee kauniin luonnon ympäröimänä Salpausselän harjun kupeessa järven rannalla ja järveltä pääsee sisävesireittejä ties kuinka pitkälle sisä-Suomeen, ainakin Jyväskylään.

Viihtyisyys ja kaupungin kauneus on vielä "hakusessa". Meitä edeltävät päättäjät ovat saaneet paljon hyvää aikaan, mutta kehitysvimmassaan kaupungin ollessa pitkään Suomen nuorin kaupunki päättäjät ajattelivat tekevänsä kaupungista kertaheitolla modernin, oikein business cityn. Vanhat viihtyisät, kaunniit rakennuksen jyrättiin maan tasalle ja tilalle rakennenettiin sikin ja vähän sokinkin laatikoita kerrostaloiksi, luonteettomia rakennuksia konttori- ja liiketiloiksi. Olisivatpa päättäjät tehneet aikamatkan ja piipahtaneet tulevaisuudessa ja pohtineet mikä on ihmisen viihtymiselle tärkeää. Lahden keskustaa ei voi sanoa kauniikis, mutta siitä voi tehdä kauniin. Ranta-Kartanon rakentaminen on nyt varmaan pitkään "jäissä" ja ehkä kaupunkia ei suljeta linja-autoasemalta kokonaan kaavailluilla kaameilla korkeilla kerrostaloilla, joista raharikkaat voisivat silmäillä järveä. Kerrostalojen juurille kaavaillut matalat umpikorttelit jäävät varmasti rakentamatta alkuvaiheessa. Viihtyisyys on tasapainoa luonnon ja asumisen välillä. En pidä ollenkaan ajatuksesta että köyhälle ei kuulu järveinäköala sillä rikkaille Ranta-Kartanon talot on suunniteltu.

Jo nyt näkee kuinka mieluinen olohuone aurinkoisina päivinä Pikku-Veskun puisto on. Picknickillä oleva perhe tai nuorten joukko on ohikulkevasta ihana näky valon ja varjon lomassa levittäytyvällä nurmikolla. Lisää näitä olosoppia eri puolille kaupunkia. Yhdessäoloa ja eloa josta voi tulla jopa sukupolvien yli ulottuvaa yhteisöllisyyttä.

Metropolialueen ystävällisin ei ainakaan Lahti ole liikennekulttuuriltaan. Tänään jalkamiehenä koin sen taas konkreettisesti, mistä muualta luonani käyvät ystävät lähes yhteistuumin mainitsevat. Eli että itsekkyys on liikennesääntö numero yksi. Suojateiden tehtävä on suojata jalankulkijoita. Jos jalankulkija on suojatiellä auton on pysähdyttävä ja annettava jalankulkijan turvallisesti ylittää katu. Mutta ei täällä meillä! Seisoin Vapaudenkadulla ajoradalla suojatiellä enkä uskaltanut oikeuksistani kiinni pitää , ja varovaisuus osoittautui oikeaksi toiminnaksi. Lehtimäen bussi tuntui vain lisäävän kaasua suojatielle tullessaan, pakko oli ottaa askel taaksepäin. Ja sitten uusi yritys. Neljäs henkilöautoilija muisti autokoulussa oppimanasa ja pysähtyi suojatien eteen, vihdoin uskalsin purjehtia Vapaudenkadun yli. Tämä suojateiden kunnioittamattomuus on silmäänpistävä piirre Lahdessa. Ja toinen liikenteeseen liittyvä epäkohta on lujaa vauhtia liikennevaloista läpiajaminen niiden ollessa keltaisella tai jo punaisella. Se on omiaan säikäyttämään muualta tulleita autoilijoita ja jalankulkijoita. Ai, tälää tavallako täällä Lahdessa toimitaan. On vähän Villin lännen meininki. Ei, ei se ole viihtyisyyden merkki eikä ystävällisyyden.

Yhteisöllisyydestä puhuttaessa ja siitä miten sitä olisi lisättävä täällä Lahdessa, tulee mieleen että yksi yhteisöllisyyden toteuttamsikeino on toisten huomioiminen niin liikenteessä kuin palveluiden tarjonnassa. Hymy, anteeksipyyntö ja huomaavaisuus ovat yhteisöllisyyden toteutumisen parhaita todisteita. Tori on Lahden paras paikka päästä osalliseksi yhteyden tunteesta. Siellä kahvitellessamme voimme hymyillä kanssakahvittelijalle ja sanoa että on kaunis ilma.

Lahden tori                                                                                Talvinen markkinapäivä

Kuvat: Mika Palomäki